Elämän pyörteissä, osa 16

Onpas aikaa taas kulunut, kun olen tätä kertomusta viimeksi kirjoitellut, mutta jospa nyt olisi hetki aikaa.

Olimme saaneet tavarat uuteen kotiimme ja mieheni jatkoi töitään uudessa työpaikassaan.
Lapset aloittivat uudessa koulussa ja saivat hyvinkin nopeasti kavereita.
Paikka jossa asuimme, suorastaan vilisi kaikenikäisä lapsia, joten kavereista ei varmasti ollut puutetta ;o)
Nuorin lapsistamme oli vielä kotona, joten minä hoidin häntä ja kotiamme.
Lapsemme sopeutuivat hyvin nopeasti uuteen paikkaan, olivat kai jo tottuneet näihin jatkuviin muuttoihimme.

Aika kului ja harrastuksiakin alkoi löytyä. Vanhin poikamme jatkoi soittamista, jonka oli aloittanut jo hangossa, soittimena vetopasuuna. Tietysti musiikkiopisto vaihtui aina näiden muuttojen takia, mutta se ei mitenkään vaikuttanut musiikkiopintoihin.
Myös tyttäremme aloitti musiikkiopinnot musiikkiopistossa, ja hän valitsi soittimekseen haitarin.
Musiikkiopistossa oli kaikenlaisia esiintymisiä, joita kävimme seuraamassa ja johon myös meidän siellä opiskelevat lapsemme osallistuivat.
Kunnes tuli aika, jolloin vanhin poikamme ilmoitti, että haluaa lopettaa pasuunan soiton.

Hieman se meitä harmitti, mutta annoimme tietysti luvan lopettaa. Hän alkoi enenmänkin kiinnostua kitaran soitosta. Hän oli itekseen opetellut kitaran soittoa ja hän oli siinä yllättävän taitava. Todella musikaalinen nuori mies.

Sitten näimme ilmoituksen, että kaupunki aloittaa rokkikoulutoiminnan ja siitä meidän kaksi poikaa innostuivat.
Kitaristipoikamme ja toinen poikamme joka tykkäsi soitella rumpuja.
Kitaristipoikamme taidot senkuin kehittyivät entisestään ja hänestä alkoi tulla jo aivan virtuoosi.

Tämä rumpalipoika oli aloitellut jo kolmannella luokalla tutustumisen rumpujensoittoon ja nyt hän pääsisi kunnolla opettelemaan niitä taitoja tuolla rokkikoulussa.
Hänestä alkoikin kehittyä todella hyvä rumpali.
Sitten tuli esiintymisiä myös rokkikoululaisille ja poikamme soitti aina vain lainarummuilla, kun ei omia ollut.
Yhdessä esityksessä oli ollut paikalla mies kuuntelemassa esityksiä ja oli tykännyt rumpalipoikamme soitosta.
Hän oli saanut kuulla, että tämä poika on harjoitellut vuosia vain "ilmarummuilla" ja vasta nyt rokkikoulun aloitettuaan päässyt kunnolla rumpujen taakse, niin hän oli sanonut, että järjestetäänpä pojalle yllätys ;o)
Hän halusi lahjoittaa pojallemme rummut.
Poikamme ei tiennyt asiasta mitään, kunnes hänet pyydettiin johonkin ja lopulta hän tuli kotiin rumpujen kanssa.
Voi sitä ihanaa ilmettä, joka poikamme kasvoilta loisti ♥
Me vanhemmat olimme aivan ihmeissämme, että onko tämä edes totta!

Mutta näissä musikaalisissa merkeissä meidän perheen elämä jatkui ja varmaan jatkuu vielä vuosia.
Niistä ja monista muista kerron seuraavissa tarinoissani.
Siihen asti, ihania lukuhetkiä ja tuokaa myös ystäviänne mukaan näihin lukuhetkiin.
Alla linkki videopätkään, jossa nämä kaksi poikaa ovat työssään ;o) Solistina vanhin poikamme ja rumpujen takana toinen poikamme ;o)

http://www.youtube.com/watch?v=R4Za4YJK158&feature=related