Elämän pyörteissä, osa 10

Noniin! On taas uusi vuosi pyörähtänyt käyntiin ja nyt on hetki aikaa istua kirjoittelemaan.

Olimme siis mukavasti asettuneet uuteen kotiimme, maaseudun rauhaan, kunnes sitten tuli tieto, että mieheni saa jälleen siirron muualle. Siinä sitten mietimme, että juuri, kun olimme asettuneet tänne maaseudulle ja lapsemmekin olivat mukavasti kotiutuneet, niin miten tämä voi olla taas mahdollista, että taas meille tulisi muutto, ties jo kuinka monennen kerran. No, tällä kertaa mieheni laittoi ehdoksi, että myös vaimolle, eli minulle, pitäsis myös löytyä työpaikka, niin sitten voisimme muuttaa. Kului jonkin aikaa, kunnes saimme puhelun, että pääsisinkö minä tulemaan työhaastatteluun ;)

Eipä asiaa kovin pitkään mietitty, vaan pakkasimme auton ja suuntasimme viemään lapset keski-suomeen mummon hoiviin ja me mieheni kanssa auton nokka kohti Tamperetta, jossa työhaastattelu pidettiin.

Ja mukavastihan siinä sitten kävikin. Sain kuin sainkin töitä. Pääsimme siis mieheni kanssa samaan työpaikkaan. Tosin tehtävämme olivat kuitenkin erilaisia ;)

Kotiin palattuamme alkoi sitten jälleen tavaroiden pakkaaminen ja muutto kohti Turun saaristoa.

Sepä sitten olikin hieman erilaista asumista, kuin mihin olimme tottuneet.

Saaristoon piti mennä kahdella lautalla. Ja jos lähti käymään kaupungissa, niin kyllä siihen aina päivä vierähti.

Sai varata aina kauppareissuille evästä mukaan lapsille ja itsellemme, vaikka usein kävimme syömässä jossain.

Lapset muistavat vieläkin, kun niillä reissuilla usein ostettiin jotain evästä, jota he sitten kotimatkalla helposti söivät ;) Usein se eväs oli lasten suosima nakkipussi, josta he sitten matkan aikana nakkeja popsivat siltään suuhunsa välipalaksi, vaikka olimmekin juuri mantereen puolella syöneet.

Ehkä nämä kauppareissut olivat lapsille jonkinlainen retki ;D

Maisema saaristossa oli kaunista. Kotimme oli aivan meren äärellä. Ja kun olimme nyt molemmat töissä, niin lapsemme olivat päivisin päiväkodissa. Onneksi päiväkoti sijaitsi aivan siinä alueella, missä asuimme.

Olihan siinä tietysti sovittelemista työvuorojen suhteen, kun molemmat teimme tuolloin vuorotyötä ja lasten hoito piti kuitenkin pystyä järjestämään.

Mutta onneksi saimme kuitenkin asiat hyvin järjestettyä.

Noniin, olihan tässä taas tarinaa elämästämme ;) Katsotaan mitä seuraavalla kerralla tapahtuu.

Sitä odotellessa nauttikaa talvesta, nauttikaa elämästä ja pysykää iloisina ja pirteinä tästä pimeästä ajasta huolimatta ;)