Mieheni huomasi ilmoituksen, jossa haettiin basistia bändiin. Hän ajatteli, että mitäpä, jos kokeilisi kepillä jäätä.
Hän otti yhteyttä kyseiseen bändiin ja siinä sitten sovittiin koesoitto.
Tuli päivä, jolloin koesoitto oli ja miestäni hieman jännitti, että kuinka tuo kaikki menee, sillä koskaan aiemmin hän ei ollut bassoa soittanut ;o) hän ei edes omistanut bassoa.
Minä jännitin kotona ja toivoin, että kaikki menee hyvin. Jollain asteella alitajuntani aavisti, että kyllä hän siihen bändiin pääsee ;o)
Mieheni tuli kotiin ja tuumasi, että taitaa tulla basson osto ;o) eli hän pääsi bändiin.
Bändi alkoi reenata ja he reenasivat lähes viikottain. Soitto alkoi kulkea sen verran hienosti, että pian jo suunniteltiin keikoille lähtöä.
Näin minusta oli siis tullut, soittajan vaimo.
No, keikkailu lisääntyi pikkuhiljaa ja jossain vaiheessa se alkoi minusta tuntua jo hieman kurjalta, kun mieheni oli paljon viikonloppuja poissa kotoa, keikoilla.
Taisin silloin hieman sanoakin asiasta vähän tiukempaan sävyyn.
Mutta lopulta kuitenkin ajattelin, että tämähän on hienoa, kun oma mies on muusikko ;o)
Aikaa kului, vuosia meni eteenpäin ja mieheni keikkailu oli nyt osa meidän elämää.
Olin tottunut jo ajatukseen, että näin tämä on tästä eteenpäin.
Kahdeksan vuotta mieheni kulki samassa bändissä, jossa aikanaan oli aloittanut.
Vaikka muutimme kauemmas tästä bändistä, niin silti mieheni jaksoi jatkaa keikkailua tämän bändin kanssa.
Pian kävi kuitenkin niin, että tämä kyseinen bändi lopetti, mutta mieheni ei kuitenkaan halunnut lopettaa soittamista.
Pian hän alkoikin etsiä uutta bändiä, ja onnistuikin aika pian ja nyt hän soittaa jo kolmessa bändissä ;o)
Minusta on nykyään hienoa olla soittajan vaimo ;o) Silloin tällöin pääsen mukaan keikoille ja minusta se on todella mukavaa. Siinä pääsee vähän irrottautumaan arjesta ja silloin saan antaa itselleni luvan pitää vähän hauskaa. Näillä keikoilla, joissa olen mukana, pääsen nauttimaan tanssimisesta, josta nautin todella kovasti.
Ja mikä ihanaa, olen hieman päässyt itsekin mukaan näihin bändihommiin, vaikka vain ihan pienen jutun myötä, mutta kuitenkin ;o) Nimittäin, yksi näistä mieheni bändeistä, on saanut facebook sivuston, jota minä pidän yllä ;o)
Ehkä se ei ole kaikkien mielestä niin suuri asia, mutta minulle se merkitsee paljon.
Tuonne sivustolle, laitan kuvia bändin keikoista ja sinne laitan myöskin videoita, joita on keikoilla kuvattu.
Ja paljon muita juttuja, kuten keikkoja, keskusteluja yms.......
Minusta on hienoa, että mieheni jaksaa keikkailla ja soittaa useammassakin bändissä.
On hienoa olla soittajan vaimo.
2 kommenttia:
Mikä sen facebooksivuston nimi on?
Kyselit tuon facebooksivuston nimeä.
Löydät sen nimellä, Moonlight.
Siellä on sekä bändisivu, että ryhmäsivu.
Voit käydä myös jättämässä terveisesi sinne vieraskirjaan, jonka löydät keskusteluotsikon alta.
Ja halutessasi voit toki liittyä faniksi ;o)
Lähetä kommentti