Aika kuluu.... Elämä jatkuu

Aikaa siitä, kun isäni kuoli, on kulunut noin kolmisen kuukautta.
Pahin suru on hellittänyt,  mutta kova ikävä ja kaipaus on sisälläni.
Ihan pian on perunkirjoitukset ja se jotenkin jännittää minua.
Siellä puhutaan isäni asioista ja hieman pelottaa, ettei vaan
minulle tulisi tippa silmään siellä.
Luonteeltani olen herkkä ja tämä asia saa minut vieläkin joskus
herkistymään.
En tarkkaan tiedä mitä perunkirjoituksessa tapahtuu, mutta
perintöasioita siellä kai käsitellään.

Sen jälkeen olisi tarkoitus käydä isäni asunnossa.
Hänen vaimonsa asuu siellä kuitenkin edelleen, joten pitää
käydä hänenkin luonaan, vaikka näemmekin perunkirjoituksessa.

Minusta tuntuu vaikealta mennä asuntoon, jossa isäni asui, koska
hän ei ole siellä enää.
Siellä on kuitenkin valtavan paljon muistoja.
Toisaalta voi olla ehkä "terapeuttistakin" käydä siellä.

Teetin itselleni Ifolor-kuvakirjan isästäni.
Kirjan alussa on kuvia hautajaisista ja lopussa on
otsikolla, Muistoja menneiltä, mukavia kuvia isästäni ja
perheestäni.
Näin voin muistella isääni ♥

Poikani teki minulle myös ihanan luonnoksen.
Teksti on sama, jonka kirjoitin isälleni
muistokirjoitukseksi, mutta tekstin alla on kuva isästäni.
Suuri kiitos rakkaalle pojalleni tuosta ideasta ♥

Aikaa kuluu ja elämä jatkuu. Isä on silti sydämessäni aina ♥
Paljon on tapahtunut tämän kolmen kuukauden aikana.
Yritän saada itsestäni irti nyt kaiken energiani, ja tehdä
asioita, joista olen unelmoinut.
Jos edes jonkun näistä unelmista voisin toteuttaa.
Isäni kuolema pysäytti minut ajattelemaan.
Elämää ei ole tehty hukattavaksi.