Meidän viimeisimmänkin lapsen rippijuhlat on juhlittu.
Hieman haikealta toisaalta tuntuu, kun lapset ovat jo isoja, mutta
toisaalta on hyvä olo ja mieli, kun kaikki on kunnialla saatu kasvatettua
ja elätettyä tähän asti.
Tokihan vielä viidestä lapsesta kaksi asuu kotona.
Tytär on kuitenkin jo täysi-ikäinen, joten on kai ajan kysymys
sekin, että koska hänkin muuttaa omaan kotiin.
Rippijuhlat olivat oikein onnistuneet.
Vieraita tuli Turkista asti.
Ensimmäiset vieraat tulivat meille jo 7.3 ja siinä sitä
alkoi samalla juhlien valmistelut.
Poikani, joka on ammatiltaan ravintolakokki, tuli myös
tuolloin 7 päivä ja hän aloitti seuraavana päivänä voileipäkakkujen tekemisen.
Hän tekikin erittäin maukkaat kakut.
Porovoileipäkakku ja lohivoileipäkakku.
8.3 tuli yksi pojistani kihlattunsa kanssa.
9.3 tuli veljeni, joka on tämän rippilapsen kummisetä.
Kummitäti ei päässyt, kun hän oli sairastunut.
Ja 10.3. kun oli sitten tämä rippijuhlapäivä, tulivat loput vieraat.
Konfirmaation jälkeen tulimme meille, ja ensimmäiseksi tarjosimme
ruoan, koska osa vieraista oli tullut vain päivävierailulle ja pitkä
päivä kun oli, niin tokihan ruoka maistui.
Ruoan jälkeen tarjosimme sitten rippikahvit.
Kahvipöytään en nyt laittanutkaan, kuten aiemmin, kukkia vaan
kastekynttilän ja sen seuraksi pieni enkeli ja vauvatossu.
He lauloivat ja joku isosista soitti kitaraa laulun säestykseksi.
Kaikki nauttivat kanssamme juhlista ja kuviakin otettiin pitkälti yli 300.
Kiitän erityisesti kokkia, joka teki herkulliset voileipäkakut.
Ja myös erityiskiitos kuvaajalle tai paremmin kuvaajille.
Kuvaajana toimi poikamme, joka on media-alan ammattilainen.
Toisena kuvaajana oli ihana miniämme.
Kiitokset myös kaikille vieraillemme, jotka olitte mukana
juhlimassa kanssamme.
