Elämämme jatkui rauhallisesti, viiden ihanan lapsen kanssa.
Vilinää ja vilskettä riitti, mutta lapsemme olivat pohjimmiltaan hyvin rauhallisia ja uskoivat kaiken mitä heille sanottiin.
Mieheni kävi töissä ja minä hoidin kotona viittä lastamme ja kotia ;o)
Mieheni oli alkanut opiskella työn ohessa. Opiskelupaikka oli toisella paikkakunnalla, joten pian hän tuumasi, että mitä jos pitäisi vuoden hoitovapaata ja keskittyisi enempi opiskeluun.
Se oli meistä mukava ajatus, vaikkakin se tarkoitti sitä, että muutamme lähemmäs opiskelupaikkakuntaa.
No, muutto tässä vaiheessa tuntui oikeastaan mukavalta. Hanko oli kyllä kaunis paikka, mutta ainakin talvisin hyvin hiljainen.
Muutimme pohjanmaalle. Saimme sieltä 4h+k asunnon, mutta pian huomasimme, että se ei vastannut odotuksiamme, joten haimme edelleen asuntoa.
Saimmekin hyvin pian uuden asunnon. Onneksi tällä kertaa muutto oli oikeastaan vaan siirtää tavarat toiseen asuntoon.
Nyt saimme asunnoksi 5h+k+s rivitalosta. Asetuimme näin pohjanmaalle asumaan ja mieheni jatkoi opiskelujaan ollessaan hoitovapaalla.
Pian mieheni alkoikin miettiä, että jos lopettaisi kokonaan nuo entiset työt ja vaihtaisi ammattia.
Vuosi kului pian ja oli pikkuhiljaa aika miehen päättää, että mitä tekisi.
Mieheni laittoi kuin laittoikin irtisanomispaperin työnantajalleen, mutta..........
Mieheni ei olisi halunnut palata enää entiselle työpaikalleen, joten sekin oli syynä tähän irtisanomiseen.
Pian tuli kuitenkin puhelu miehelleni, että äläs hoppuile tuon irtisanomisen kanssa.
Työnantaja sanoi: Mitäs sanoisit siihen, että sinut siirrettäisin sinne suunnalle töihin ja saisit samalla päällikkyyden.
Mieheni: Oli hetken hiljaa ja mietti. Kauaa hän ei sitä miettinyt, vaan tuumasi, että no, olkoon menneeksi.
Näin mieheni otti vastaan uuden työpaikkansa ja päällikkyyden ja aloitti työnsä jälleen, hoitovapaan päätyttyä.
Tämä vain tiesi sitä, että muutamme, TAAS...... Kolmas muutto vuoden sisällä.
Mutta, nyt saimme todella ihanan asunnon. 6h+k+s, kahdessa tasossa ja tilaa oli todella mukavasti. Täällä viihdyimme.
Siinä sitä nyt olimme uudella paikkakunnalla ja mieheni uudessa työpaikassaan.
Näiden muuttojen jälkeen olimmekin pidempään paikallamme, mutta niistä kerron seuraavassa postauksessa.
Siihen saakka. No, nyt voi kai jo sanoa, että joulun odotusta ;o)
4 kommenttia:
Välillä noita muuttoja tulee. Välillä tiuhempaan,välillä harvempaan. Itse olen todennut, että muutto ei ole maailman loppu. Kaukana siitä vaikka siinä oma hommansa onkin ja koskaan se ei ole mikään kevyt ja helppo.
siinä kuitenkin on jotakin äärettömän positiivistakin - pääsee siivoomaan kaiken vanhan roinan pois ja saa aloittaa tavallaan puhtaalta pöydältä. :)
On tainnut tarttua tuo "muuttojuttu".Ollaan nimittain mekin muutettu mutamaan kertaan.
Ziriliini:
Kyllä meillä on muuttoja todella riittänyt. Ne ei mahdu edes kahden käden sormiin ;o) Mieheni työn perässä olemme muuttaneet lukemattomia kertoja. Ja totta on se, että hyvää noissa muutoissa on, että saa heitettyä turhaa tavaraa paljon pois. Mutta nyt tuntuu, ettei kovin montaa muuttoa enää viitsisi tehdä ;o)
Sateenkaari:
Tosiaan, teilläkin noita muuttoja on takana muutama ;o) Mihinkäs seuraavaksi, Suomeenko???? ;D
Toivottavasti ei Suomeen ainakaan ihan viela.İlmasto on se,mika pitaa taalla Turkissa.
Lähetä kommentti