En tiedä mikä minut laittoi ajattelemaan tätä asiaa, mutta mietinpä nyt ääneen tätäkin.
Me synnymme tähän maailmaan pieninä ja mistään tietämättöminä.
Vanhempamme hoitavat ja hellivät ja kasvattavat meidät parhaansa mukaan.
Kasvamme, opimme asioita. Tunnemme iloa ja surua.
Kotimme on meille turvallinen paikka olla. Toisille enemmän ja toisille vähemmän.
Joskus tulee jopa tilanteita, että haluamme pois kotoa.
Mutta kodin pitäisi olla paikka, jonne voi aina tulla turvaan, kun siltä tuntuu.
Haluamme oppia uusia asioita.
Kunnes tulemme siihen ikään, että alamme itse perustamaan perhettä.
Saamme lapsia. Vanhemmistamme tulee isovanhempia.
Lapsemme kasvavat ja muuttavat pois kotoa.
Alamme odottamaan jo lapsenlapsia.
Kuinka nopeasti aika meneekään. Joskus sitä miettii, että ehdinkö nähdä
vielä joskus lapsenlapsenikin.
Me olemme täällä vain "lainassa" , elämme vain tietyn pituisen elämän.
Tämän elämän pitäisi olla mielekästä, eikä siitä saisi hukata yhtään hetkeä.
Siksi aina sanonkin, että eläkää täysillä, sillä me olemme täällä vain kerran.
Pitäkää suhteenne kunnossa, perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin.
Nauttikaa elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti