Ikävä ja kaipuu

Olen saanut ystävän, jota on kohdannut suuri suru.

Häntä haluaisin auttaa, jutella hänen kanssaan, olla ystävänä ja olkapäänä, kuunnella ja auttaa selviytymään.
Kerran, kauan sitten yksi erittäin läheinen ystäväni menetti lapsensa ja se kosketti minuakin suuresti.
Hänen kanssaan jutella sain ja olla tukena. Koskaan, vaikka siitä olisi kuinka kauan, ei tuollainen suru häviä.
Se helpottaa, mutta se ei koskaan poistu. Ikävä jää ja se on täysin sallittua.

Itsekin olen menettänyt yhden lapsen, joka ei koskaan saanut syntyä. Sen verran tuosta valaisen, että odotin tuolloin kaksosia, mutta toinen heistä ei koskaan saanut tätä maailmaa nähdä.
Se minua suuresti tuolloin suretti.

Mutta se, että on menettänyt lapsen, se on äidille suunnaton suru ja tuska. Kaikki eivät asiaa osaa ymmärtää ja se voi tuota äidin kokemaa tuskaa lisätä.
On sitten tapahtuneesta aikaa minkä verran tahansa, niin aina on hyvä saada puhua asiasta silloin, kun siltä tuntuu.

Seuraavan tekstin haluan jättää ystävälleni ja yrittää olla tukena niinkuin vain voin ♥

Yläkertaan ystäväni avuksi

Rakas Taivaan Isä
tuon eteesi ystäväni
suojele ja varjele
heidät kaikessa
anna rakkautesi
ympäröidä heidät

Anna minun muistaa
ystäviäni muulloinkin
kuin ystävänpäivänä

Olla tukena ja olkapäänä
kun he sitä tarvitsevat
sillä sekin päivä koittaa
kun itse tarvitsen heitä
jaksaakseni eteenpäin
elonpolkuani taivaltaa.

Kiitos kun voin kääntyä
puoleesi ja jättää ystäväni
Sinun lempeään syliisi.