kävijälaskuri

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Loppuelämän ensimmäinen päivä


Mitä tehdä, kun on aikaa elää tätä elämää vielä ihan kiitettävä määrä, toivottavasti ;o)

Paljon on mielessä kaikenlaisia suunnitelmia, joita tekisi mieli toteuttaa, mutta.
Harmittaa kuitenkin, kun on jonkun verran rajoitteita, niin että kaikkea ei pysty toteuttamaan.
Toisaalta, jos vain ottaisi itseään niskasta kiinni ja antaisi mennä. Elämähän on loppujen lopuksi kovin lyhyt.
Unohtaisi kaikki harmit, vaikka niistäkään ei kokonaan pääse, mutta ainakin nekin voisi muuttaa voimaksi itselleen.
Voima, se on suuri sana. Jos vain uskaltaa, jos vain haluaa, jos vain yrittää.
Kyllä. Minä haluan uskaltaa ja yrittää ;o)
Juuri nyt olisi kova halu lähteä vaikka opiskelemaan jotain aivan uutta ;o)
Mielessäni kyteekin ajatus yhdestä ideasta, jonka haluaisin jollain lailla toteuttaa ;o)
Nähtäväksi jää, saanko sen toteutumaan.

Onhan se tottakai niin, että mitään ei saa jos ei yritä.

Tässä pieni ajatelma, jonka T. Taberman on hyvin ilmaissut.

Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto:
Värisevää sielua
ei saa tallata
~T. Tabermann

No, näihin ajatuksiin on hyvä laittaa ideat kehittymään ;o) ja toivoa, että onnistuisi.

1 kommentti:

Sateenkaari kirjoitti...

Tsemppia noille ajatuksille.Ehkapa toteutuvatkin.