kävijälaskuri

perjantai 21. tammikuuta 2011

Kesän suuret juhlat

Uskomatonta!
Ensi kesänä vietämme rakkaani kanssa hopeahääpäivää, eli 25 vuotta avioliittoa on silloin takana.
Kokonaisuudessaan olemme olleet yhdessä jo 31 vuotta. 
Jotenkin ihmeellisesti se aika vain kuluu.

Luettelo hääpäivistä

1. Paperihäät
2. Pumpulihäät
3. Nahkahäät
4. Keramiikkahäät
5. Puuhäät
6. Sokerihäät
7. Villahäät
8. Pronssihäät
9. Kromihäät
10. Tinahäät
11. Teräshäät
12. Kuparihäät
13. Pitsihäät
14. Norsunluuhäät
15. Kristallihäät
20. Posliinihäät
25. Hopeahäät
30. Helmihäät
35. Korallihäät
40. Rubiinihäät
45. Safiirihäät
50. Kultahäät
55. Smaragdihäät
60. Timanttihäät
65. Kruunuhäät
70. Rautahäät

Olemmekin ajatelleet, että eikö tuo olisi jo juhlimisen arvoinen asia.
Tuohon ajankohtaan on nyt puoli vuotta ja ehkä voisinkin jo pikkuhiljaa ruveta miettimään juhlien järjestelyjä ;o)
Se missä juhlat pidämme, on vielä auki, mutta tarkoitus olisi järjestää jotain aivan ihanaa.
Jotain teemaakin olen sinne ajatellut.

On myös ollut puhetta jo anoppini kanssa siitä, että ehkä minä ja mieheni lähtisimme kahdestaan tuon hääpäivämme kunniaksi, joko risteilylle tai viikonlopun kylpyläreissulle.
Ja lapset menisivät siksi aikaa anopilleni.
Anoppini oli heti mukana jutussa ja sanoi, että ilman muuta menette. Kiitos ihanalle anopilleni siitä.

Tämän suhteen kestämisen salaisuus on. Niin, sitä voikin miettiä.
Kaiken se kestää, kaiken se uskoo, kaiken se toivoo, kaiken se kärsii.
Nuo sanat on hyvinkin totta.
Paljon on asioita koettu tässäkin suhteessa, mutta se rakkauden voima jota tunnemme toisiamme kohtaan, se saa meidät pysymään yhdessä.

Joten kyllä. Tämä on minusta jo juhlimisen arvoista.

torstai 6. tammikuuta 2011

Alkanut vuosi 2011


Uusi vuosi, uudet kujeet. 
Vuosi vaihtui ja loput edellisestä vuodesta saimme viettää äitini seurassa, joka oli tullut Turkista tänne lumiseen Suomeen viettämään joulua ja uutta vuotta.
Meillä oli ihania hetkiä yhdessä. Nyt hän kuitenkin joutuu palaamaan takaisin Turkkiin ja kyllä, häntä tulee ikävä.

Perhe ja sukulaiset ovat minulle tärkeitä ja äitini on minulle hyvin läheinen ihminen, jonka kanssa jaan niin ilot kuin surutkin. Harmi että matkat sinne on niin kalliita. Muuten kävisin siellä varmaan useinkin ;o)
Mutta, iloitsen kuitenkin niistäkin pienistä hetkistä, jotka sain hänen kanssaan olla.
Onneksi nykyään on meset ja skypet, joilla voi pitää yhteyttä edullisesti.

Vielä en tiedä mitä tämä alkanut uusi vuosi tuo tullessaan, mutta toivon, että joitakin muutoksia olisi tulossa.
Tyttäreni vuosi alkoi ihan kivasti. Tytär, 16v. sai itselleen töitä. Ei mitään niin suurta, mutta pari kertaa viikossa pääsee jakamaan mainoksia. Siitä hän saa itselleen vähän käyttörahaa.

Itselläni on kyllä kaikenlaisia suunnitelmia, mutta nähtäväksi jää mitkä niistä sitten toteutuu ;o)

Mutta joka tapauksessa. Toivotan kaikille lukijoilleni oikein hyvää alkanutta vuotta 2011.