kävijälaskuri

torstai 30. syyskuuta 2010

Elämän pyörteissä, osa 14

Aika jälleen kirjoitella.


Olimme saaneet viidennen lapsen ja kaikkien vaikeuksien jälkeen päässeet jo kotiin lapsemme kanssa.
Kotona olevat sisarukset ottivat uuden tulokkaan huolella vastaan. He eivät olleet lainkaan mustasukkaisia.
Ehkä johtuen siitä, että olivat pienestä asti oppineet huolehtimaan toisistaan ja kasvamaan yhdessä suurena sisarusparvena ;o)

Uusin tulokkaamme, pieni poikavauva, jouduttiin pitämään n. kuukauden verran erityisen lämpimänä, koska hänellä oli hieman vaikeuksia pitää lämpöä. Hänellä oli sisälläkin useita vaatekerroksia ja myssy päässä ja nukkuessaan hänellä oli useita peittoja.

Ristiäiskimppu

Aika kului, ja tämä pienokaisemme kasvoi ja vahvistui. Emme odotelleet kovin pitkään, kunnes pidimme ristiäiset. Vain sen verran ettei ollut enää riskiä, että pienokaisemme saisi mitään ylimääräisiä pöpöjä.
Ristiäiset olivat kaunis pieni tapahtuma. Hänet kastettiin seurakuntakodilla ja läsnä siellä oli vain, oman perheen lisäksi, isovanhemmat, kummit ja synnytyksen hoitanut kätilö.
kuten jo aiemmin kerroinkin, niin tämä kätilö on nyt meille erittäin ihana ystävä.
Ristiäisissä mieheni yllätti myös minut. Heti kasteen jälkeen hän halusi minut vierelleen ja piti lyhyen puheen, ja sitten hän pujotti sormeeni ihanan kultaisen sormuksen, jossa oli rivissä viisi pientä, upotettua timanttia.
Nämä viisi pientä timanttia kuvastivat jokaista lastamme, joita oli nyt viisi ;o) ja sormuksessa oli kaiverrus, nro.5.
Erikoista uuden poikamme nimessä on myös hänen toinen nimensä, joka tarkoittaa onnen lapsi ♥
Tämä siksi, että synnytys oli hankala ja alku pelottava ja vaikea, mutta kaikesta huolimatta selviittin.
Mutta tämä toinen nimi oli meistä myös todella kaunis ja halusimme sen hänelle laittaa.
Alhaalla kuvassa pieni poikamme, kohta jo 12 vuotta sitten.  Hänen vieressään oleva nukke oli suurempi, kuin poikamme, joten hyvin pienestä tämä lapsukainen on liikkeelle ponkaissut ♥

Näin me jatkoimme elämää Hangossa. Perheemme oli ihana ja kaikki onnellisia ja terveitä.

Tästä jatkan lisää tarinaa ensi kerralla. Sitä odotellessa laittakaa rohkeasti kommenttia ihanat lukijani.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Soittajan vaimo

Tämä kaikki alkoi noin 10 vuotta sitten.


Mieheni huomasi ilmoituksen, jossa haettiin basistia bändiin. Hän ajatteli, että mitäpä, jos kokeilisi kepillä jäätä.
Hän otti yhteyttä kyseiseen bändiin ja siinä sitten sovittiin koesoitto.
Tuli päivä, jolloin koesoitto oli ja miestäni hieman jännitti, että kuinka tuo kaikki menee, sillä koskaan aiemmin hän ei ollut bassoa soittanut ;o) hän ei edes omistanut bassoa.
Minä jännitin kotona ja toivoin, että kaikki menee hyvin. Jollain asteella alitajuntani aavisti, että kyllä hän siihen bändiin pääsee ;o)
Mieheni tuli kotiin ja tuumasi, että taitaa tulla basson osto ;o) eli hän pääsi bändiin.

Bändi alkoi reenata ja he reenasivat lähes viikottain. Soitto alkoi kulkea sen verran hienosti, että pian jo suunniteltiin keikoille lähtöä.

Näin minusta oli siis tullut, soittajan vaimo.

No, keikkailu lisääntyi pikkuhiljaa ja jossain vaiheessa se alkoi minusta tuntua jo hieman kurjalta, kun mieheni oli paljon viikonloppuja poissa kotoa, keikoilla.
Taisin silloin hieman sanoakin asiasta vähän tiukempaan sävyyn.
Mutta lopulta kuitenkin ajattelin, että tämähän on hienoa, kun oma mies on muusikko ;o)

Aikaa kului, vuosia meni eteenpäin ja mieheni keikkailu oli nyt osa meidän elämää.
Olin tottunut jo ajatukseen, että näin tämä on tästä eteenpäin.
Kahdeksan vuotta mieheni kulki samassa bändissä, jossa aikanaan oli aloittanut.
Vaikka muutimme kauemmas tästä bändistä, niin silti mieheni jaksoi jatkaa keikkailua tämän bändin kanssa.
Pian kävi kuitenkin niin, että tämä kyseinen bändi lopetti, mutta mieheni ei kuitenkaan halunnut lopettaa soittamista.
Pian hän alkoikin etsiä uutta bändiä, ja onnistuikin aika pian ja nyt hän soittaa jo kolmessa bändissä ;o)

Minusta on nykyään hienoa olla soittajan vaimo ;o) Silloin tällöin pääsen mukaan keikoille ja minusta se on todella mukavaa. Siinä pääsee vähän irrottautumaan arjesta ja silloin saan antaa itselleni luvan pitää vähän hauskaa. Näillä keikoilla, joissa olen mukana, pääsen nauttimaan tanssimisesta, josta nautin todella kovasti.

Ja mikä ihanaa, olen hieman päässyt itsekin mukaan näihin bändihommiin, vaikka vain ihan pienen jutun myötä, mutta kuitenkin ;o) Nimittäin, yksi näistä mieheni bändeistä, on saanut facebook sivuston, jota minä pidän yllä ;o)
Ehkä se ei ole kaikkien mielestä niin suuri asia, mutta minulle se merkitsee paljon.
Tuonne sivustolle, laitan kuvia bändin keikoista ja sinne laitan myöskin videoita, joita on keikoilla kuvattu.
Ja paljon muita juttuja, kuten keikkoja, keskusteluja yms.......

Minusta on hienoa, että mieheni jaksaa keikkailla ja soittaa useammassakin bändissä.

On hienoa olla soittajan vaimo

http://www.youtube.com/watch?v=ALRSo_VJnnQ      

  

 

tiistai 14. syyskuuta 2010

Kotia maalta??

 Tällä kertaa laitan postaukseeni ilmoituksen, jonka toivon tuottavan tulosta ;o)

Olemme perheeni kanssa etsineet kotia maalta jo pidempään. Mutta toistaiseksi turhaan.
Jos kenelläkään olisi tiedossa omakotitaloa, mahdollisesti pirkanmaan alueella, jossa olisi hieman omaa maata, jota viljellä, vähän marjapensaita ja omaa rauhaa, niin olisin iloinen, jos sellainen meille löytyisi.
Haluamme kuitenkin vuokrata, emme ostaa.
Kaikki vihjeet otetaan huomioon ;o)
Minulle voi laittaa vinkkejä tänne tai sähköpostiini.
Elämä kaupungissa alkaa tuntua kurjalta, joten punainen tupa ja oma maa mansikka, olis aivan ihana juttu ;o)

perjantai 10. syyskuuta 2010

Maalla vai kaupungissa


Monesti tulee mietittyä, että olisiko maalla asuminen antoisampaa kuin kaupunkiasuminen.
No, kummassakin on varmasti hyvät ja huonot puolensa.
Kaupungissa on monesti se, että kaikki palvelut, koulut ja harrastukset ovat lähempänä.
Kun taas maalla voisi tehdä enemmän kaikkea puhtaan luonnon lähellä. Ja voihan toki niitä harrastuksia olla maalla asuessakin.

On paljon ihmisiä, jotka ovat muuttaneet vuosien kaupungissa asumisen jälkeen maalle ja lähes kaikki ovat olleet sitä mieltä, että se on kannattanut.
Miksipä ei. Kun ottaa huomioon kaupungin melun ja saasteen, ja ne terveyshaitat, joita tämä kaikki saaste voi aiheuttaa.
Maalla ilma on puhtaampaa ja terveellisempää, mutta onhan tietysti niinkin, että sekään ei sovi kuitenkaan kaikille.
Esim. pahoin allergiset ihmiset saattavat voida huonosti myös maalla, puhtaasta ilmasta huolimatta.
Mutta toisaalta, miksipä sitä ei kannattaisi kokeilla. Senverran pitää aina olla rohkeutta, että jos vain hyvän paikan sattuisi löytämään, niin mikseipä sitä voisi kokeilla.


Mutta jos ei kuitenkaan sitä maapaikkaa sattuisi löytymään, niin voihan sitä kaupunkilainenkin viljellä ;o)
Nykyään kun monet kaupungit vuokraavat pieniä maapalstoja, joissa viherpeukalot voivat viljellä erilaisia kasveja. Eikä nämä palstat ole edes kovin kalliita.

Joten luulenpa, että meillä kokeillaan ensi keväänä kaupunkiviljelyä ;o)
Minä jo kovasti suunnittelen, että mitä kaikkea haluan laittaa kasvamaan.
Minusta on mukavaa tuollainen pieni puutarhassa näpertäminen, mutta kun sitä ei näin kaupungissa aina tule tehtyä. Keväällä aion laittaa kotiini esim. erilaisia yrttejä kasvaamaan ja kun vaan kevät etenee niin pitkälle, että voi maahan kasveja laittaa, niin kyllä me taidamme vieljelypalstan vuokrata ;o)

Mutta, näitä miettiessä voi laitella asioita ylös ja etsiä tietoa vieljeltävistä kasveista yms.......