kävijälaskuri

torstai 30. syyskuuta 2010

Elämän pyörteissä, osa 14

Aika jälleen kirjoitella.


Olimme saaneet viidennen lapsen ja kaikkien vaikeuksien jälkeen päässeet jo kotiin lapsemme kanssa.
Kotona olevat sisarukset ottivat uuden tulokkaan huolella vastaan. He eivät olleet lainkaan mustasukkaisia.
Ehkä johtuen siitä, että olivat pienestä asti oppineet huolehtimaan toisistaan ja kasvamaan yhdessä suurena sisarusparvena ;o)

Uusin tulokkaamme, pieni poikavauva, jouduttiin pitämään n. kuukauden verran erityisen lämpimänä, koska hänellä oli hieman vaikeuksia pitää lämpöä. Hänellä oli sisälläkin useita vaatekerroksia ja myssy päässä ja nukkuessaan hänellä oli useita peittoja.

Ristiäiskimppu

Aika kului, ja tämä pienokaisemme kasvoi ja vahvistui. Emme odotelleet kovin pitkään, kunnes pidimme ristiäiset. Vain sen verran ettei ollut enää riskiä, että pienokaisemme saisi mitään ylimääräisiä pöpöjä.
Ristiäiset olivat kaunis pieni tapahtuma. Hänet kastettiin seurakuntakodilla ja läsnä siellä oli vain, oman perheen lisäksi, isovanhemmat, kummit ja synnytyksen hoitanut kätilö.
kuten jo aiemmin kerroinkin, niin tämä kätilö on nyt meille erittäin ihana ystävä.
Ristiäisissä mieheni yllätti myös minut. Heti kasteen jälkeen hän halusi minut vierelleen ja piti lyhyen puheen, ja sitten hän pujotti sormeeni ihanan kultaisen sormuksen, jossa oli rivissä viisi pientä, upotettua timanttia.
Nämä viisi pientä timanttia kuvastivat jokaista lastamme, joita oli nyt viisi ;o) ja sormuksessa oli kaiverrus, nro.5.
Erikoista uuden poikamme nimessä on myös hänen toinen nimensä, joka tarkoittaa onnen lapsi ♥
Tämä siksi, että synnytys oli hankala ja alku pelottava ja vaikea, mutta kaikesta huolimatta selviittin.
Mutta tämä toinen nimi oli meistä myös todella kaunis ja halusimme sen hänelle laittaa.
Alhaalla kuvassa pieni poikamme, kohta jo 12 vuotta sitten.  Hänen vieressään oleva nukke oli suurempi, kuin poikamme, joten hyvin pienestä tämä lapsukainen on liikkeelle ponkaissut ♥

Näin me jatkoimme elämää Hangossa. Perheemme oli ihana ja kaikki onnellisia ja terveitä.

Tästä jatkan lisää tarinaa ensi kerralla. Sitä odotellessa laittakaa rohkeasti kommenttia ihanat lukijani.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten pieni! :)

-Jenni

Sinikka kirjoitti...

Pieni oli poika syntyessään ja pieni on vieläkin ikäisekseen ;o) Mutta touhua ja mielikuvitusta riittää, ja hyvin tuntuu mukana pysyvän ;o)