kävijälaskuri

keskiviikko 26. elokuuta 2009

Elämän pyörteissä, osa 5


Onpas aikaa taas kulunut. kesä meni mukavasti lomaillen ja jos nyt ehtis edes vähän kirjoitella.

Odottelin siis kolmatta lastamme ja kasvatimme kahta ihanaa poikaa. Poikamme olivat hyvin kilttejä lapsia ja viihtyivät hyvin toistensa seurassa. Pian alkoi meidän perheessä tapahtua muutoksia. Oli kevät ja mieheni ilmoitti minulle, että aikoo hakea siirtoa. Minä tietysti heti uteliaana, että mihis tällä kertaa. Jak un kuulin uutisen, niin olin hetken aivan hiljaa ja ehkä hieman järkyttynyt. Mieheni kertoi, että hakee siirtoa Rovaniemelle. Minä, Keski-suomessa syntynyt ja siellä ikäni asunut en oikein tiennyt mitä olisin siihen sanonut. Noh, aikaa kului ja päätös siirrosta oli tullut, ja muutto rovaniemelle oli siis tiedossa. Kävimme tutustumassa Rovaniemeen ja samalla kävimme tietysti katsomassa uuden asuntomme. Paikka vaikutti ihan hyvältä, vaikka minulle se olikin valtava muutos.

Siitä tutustumisreissusta jäi mieleen se, että nuorin poikamme oppi sillä reissulla ensimmäisen sanansa, ja se oli, päivää. Pojat olivat tuolloin vielä niin pieniä, että muutto heille oli kohtalaisen helppo.

Tuli sitten muuton aika. Onneksi meidän ei tarvinnut kuin pakata tavarat, ja muuttomiehet hoitivat loput. Minä ison mahani kanssa en olisi voinutkaan paljoa tehdä. Olimme anoppini luona Keski-suomessa, kun muuttokuormamme lähti matkaan. Me itse lähdimme yöjunalla perässä. Yöjuna hytissä lasten kanssa oli oikein jännä kokemus. Itse en osannut juurikaan nukkua ja lapsetkin nukkuivat hieman levottomasti. Hienoa tässä muutossa oli se, että mieheni työnantaja kustansi muuton ja muut. Aaamulla klo 7. olimme sitten perillä Rovaniemellä ja siitä sitten asemalta taksilla uuteen kotiin, johon oli jo tavarat kannettu sisään. Kovasti yritimme etsiä tavaroiden seasta vähän astioita, että voisimme laittaa aamupalaa, että saataisiin päivä taas hyvin käyntiin. Siinä sitten heti aamupalan jälkeen alkoi kova urakka, kun aloimme purkaa tätä sekamelskaa.

Minua siinä hieman supisteli ja oli sitten pakko hengähtää välillä. Olihan kuitenkin laskettuun aikaan vielä useita viikkoja.

Mutta näin. Jatkanpa tästä seuraavan kerran, ettei heti kaikkea kerrota , vaan pidetään mielenkiinto yllä ;D
Oikein mukavaa syksyn alkua kaikille lukijoilleni ;D

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Elämän pyörteissä, osa 4


Ja tarina jatkuu!
Olimme siis saaneet toisen pojan ja elämä jatkui omaa kulkuaan kahden pienen pojan kanssa, kunnes muutaman kuukauden päästä alkoi ongelmat. Ei muuten mitään, mutta nuorin poikamme todettiin pahoin allergiseksi. Imetin aikani ja ilmeisesti stressasin lapsemme allergiaa niin paljon, että maidon tuloni loppui. Jouduimme korvikemaidolle. Ja tietysti siinäkin kävi niin, että sekään ei pojallemme sopinut. Lääkärin määräyksestä kokeilimme erilaisia vaihtoehtoja, kuten soijamaito yms. mutta ei nekään sopineet. Aloin jo luopua toivosta, kunnes lopulta löytyi ratkaisu, vieraan äidin rintamaito. No, tietysti se aiheutti sen, että lähes viikottain jouduimme ajamaan sairaalaan sitä hakemaan. Mutta ainakin poikamme sai nyt maitoa. Eikä se mitään halpaa touhua ollut, sillä äidinmaito oli kallista. Onneksi kela korvasi sen meille. Näin mentiin eteenpäin ja poikamme kasvoi, tosin oli pienikokoinen. Sitten tuli aika, jolloin pojallemme oli opetettava kiinteän ruoan syönti. Siinäkin meni taas oma aikansa, että löytyi sopivat ruoat, mitä hän voi syödä. Ja niitä ei sitten montaa lajia ollutkaan.
Mutta näin jatkui. Eräänä päivänä, mieheni ilmoitti minulle, että hänen työpaikkansa lähellä olisi asunto tarjolla. Ja siitä sen kummemmin miettimättä päätimme hakea sitä asuntoa. Saimmekin sen ja se oli sitten taas muutto edessä. Kerrostalo asunto, 3h+k ja mukava leikkipiha lapsille. Mieheni teki vuorotyötä, joten tämä oli hänellekin helpompi ratkaisu. Ei tarvinnut enää yövuoron jälkeen ajella reilua puolta tuntia kotiin. Siinä sit elelimme ja lapsemme kasvoi. Ja nuorimmainenkin lähestyi jo vuoden ikää. Minä taas odotin, jo kolmatta Ja tietysti toiveena kahden pojan jälkeen, että saisi tytön. Elämä tässä vaiheessa tuntui mukavalta. Olimme onnellisia ja kasvatimme lapsiamme.
Tästä sitten jatkuukin varsinainen elämänmuutos, mutta siitä sitten toisen kerran.


Jälleen toivotan kaikille oikein mukavaa kesän jatkoa!