Ja tarina jatkuu!
Olimme siis saaneet toisen pojan ja elämä jatkui omaa kulkuaan kahden pienen pojan kanssa, kunnes muutaman kuukauden päästä alkoi ongelmat. Ei muuten mitään, mutta nuorin poikamme todettiin pahoin allergiseksi. Imetin aikani ja ilmeisesti stressasin lapsemme allergiaa niin paljon, että maidon tuloni loppui. Jouduimme korvikemaidolle. Ja tietysti siinäkin kävi niin, että sekään ei pojallemme sopinut. Lääkärin määräyksestä kokeilimme erilaisia vaihtoehtoja, kuten soijamaito yms. mutta ei nekään sopineet. Aloin jo luopua toivosta, kunnes lopulta löytyi ratkaisu, vieraan äidin rintamaito. No, tietysti se aiheutti sen, että lähes viikottain jouduimme ajamaan sairaalaan sitä hakemaan. Mutta ainakin poikamme sai nyt maitoa. Eikä se mitään halpaa touhua ollut, sillä äidinmaito oli kallista. Onneksi kela korvasi sen meille. Näin mentiin eteenpäin ja poikamme kasvoi, tosin oli pienikokoinen. Sitten tuli aika, jolloin pojallemme oli opetettava kiinteän ruoan syönti. Siinäkin meni taas oma aikansa, että löytyi sopivat ruoat, mitä hän voi syödä. Ja niitä ei sitten montaa lajia ollutkaan.
Mutta näin jatkui. Eräänä päivänä, mieheni ilmoitti minulle, että hänen työpaikkansa lähellä olisi asunto tarjolla. Ja siitä sen kummemmin miettimättä päätimme hakea sitä asuntoa. Saimmekin sen ja se oli sitten taas muutto edessä. Kerrostalo asunto, 3h+k ja mukava leikkipiha lapsille. Mieheni teki vuorotyötä, joten tämä oli hänellekin helpompi ratkaisu. Ei tarvinnut enää yövuoron jälkeen ajella reilua puolta tuntia kotiin. Siinä sit elelimme ja lapsemme kasvoi. Ja nuorimmainenkin lähestyi jo vuoden ikää. Minä taas odotin, jo kolmatta Ja tietysti toiveena kahden pojan jälkeen, että saisi tytön. Elämä tässä vaiheessa tuntui mukavalta. Olimme onnellisia ja kasvatimme lapsiamme.
Tästä sitten jatkuukin varsinainen elämänmuutos, mutta siitä sitten toisen kerran.
Olimme siis saaneet toisen pojan ja elämä jatkui omaa kulkuaan kahden pienen pojan kanssa, kunnes muutaman kuukauden päästä alkoi ongelmat. Ei muuten mitään, mutta nuorin poikamme todettiin pahoin allergiseksi. Imetin aikani ja ilmeisesti stressasin lapsemme allergiaa niin paljon, että maidon tuloni loppui. Jouduimme korvikemaidolle. Ja tietysti siinäkin kävi niin, että sekään ei pojallemme sopinut. Lääkärin määräyksestä kokeilimme erilaisia vaihtoehtoja, kuten soijamaito yms. mutta ei nekään sopineet. Aloin jo luopua toivosta, kunnes lopulta löytyi ratkaisu, vieraan äidin rintamaito. No, tietysti se aiheutti sen, että lähes viikottain jouduimme ajamaan sairaalaan sitä hakemaan. Mutta ainakin poikamme sai nyt maitoa. Eikä se mitään halpaa touhua ollut, sillä äidinmaito oli kallista. Onneksi kela korvasi sen meille. Näin mentiin eteenpäin ja poikamme kasvoi, tosin oli pienikokoinen. Sitten tuli aika, jolloin pojallemme oli opetettava kiinteän ruoan syönti. Siinäkin meni taas oma aikansa, että löytyi sopivat ruoat, mitä hän voi syödä. Ja niitä ei sitten montaa lajia ollutkaan.
Mutta näin jatkui. Eräänä päivänä, mieheni ilmoitti minulle, että hänen työpaikkansa lähellä olisi asunto tarjolla. Ja siitä sen kummemmin miettimättä päätimme hakea sitä asuntoa. Saimmekin sen ja se oli sitten taas muutto edessä. Kerrostalo asunto, 3h+k ja mukava leikkipiha lapsille. Mieheni teki vuorotyötä, joten tämä oli hänellekin helpompi ratkaisu. Ei tarvinnut enää yövuoron jälkeen ajella reilua puolta tuntia kotiin. Siinä sit elelimme ja lapsemme kasvoi. Ja nuorimmainenkin lähestyi jo vuoden ikää. Minä taas odotin, jo kolmatta Ja tietysti toiveena kahden pojan jälkeen, että saisi tytön. Elämä tässä vaiheessa tuntui mukavalta. Olimme onnellisia ja kasvatimme lapsiamme.
Tästä sitten jatkuukin varsinainen elämänmuutos, mutta siitä sitten toisen kerran.
Jälleen toivotan kaikille oikein mukavaa kesän jatkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti