kävijälaskuri

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Elämän pyörteissä, osa 3


Yritän taas ehtiä jonkun rivin kirjoitella tänne.
Niin, siis esikoisemme kasvoi ja oppi uusia asioita kovalla vauhdilla ja meille odotettiin toista vauvaa. Halusimme heti saada toisen siksi, että hänestä on sitten seuraa veljellensä, eikä ikäero olisi niin suuri. Aika kului ja poikamme kasvaessa hän alkoi tehdä aina pieniä kepposia vanhemmilleen Eräänäkin aamuna kun heräsimme ja menimme keittiöön aamupalaa laittamaan, niin löysimme yllätyksen. Ei siinä voinut vihainen olla, kun juttu näytti niin hauskalta. Poikamme oli jotenkin keksinyt, että otetaan perunat tiskipöydälle riviin, osa oli altaassa, ja pienet pyöreät mustikkapiirakat oli lattialla ja pojan jalat aivan mustikassa, oli tallonut niiden päälle Varmasti se tuntui pojasta hauskalle ;D Olipa kasvotkin ihan mustikassa ja vaatteet Noh, siitä ensin poika pesulle ja sitten aamupalalle. Juttelimme asiasta pojan kanssa, ja hän vain tokaisi, että oli halunnut laittaa aamupalaa Mitäpä siinä sitten muuta kuin kiittää lasta
Aika kului ja vatsani kasvoi. Esikoisemme oli kovasti innostunut uudesta tulokkaasta ja auttoi äitiä pienissä askareissa, kuten pyykkien laittamisessa koneeseen, hän laittoi kaikki sukat ja sellaset. Ja silloin jo tuumasin, että tästä pojasta kasvaa hyvin huomaavainen ihminen. Ja sitä hän kyllä todella nyt onkin ;D
Meni siinä jo joulukin ja tuli tammikuu ja laskettu aika lähestyi. Eräänä aamuna tammikuun puolivälissä heräsin polttaviin supistuksiin ja herätin mieheni. Sanoin, että nyt taitaa olla aika. Soitimme siinä aikaisin aamulla pojallemme hoitajan, joka oli sovittu jo etukäteen. hän tuli meille ja minä ja mieheni lähdimme kohti sairaalaa. Minulla oli kovia supistuksia matkalla ja pelkäsin, että lapsi syntyy autoon. Pääsimme kuitenkin sairaalaan ja ja mieheni haki nopeasti hoitajat, jotak olivatkin todella ripeitä, kiitos heille. Minua nimittäin alkoi työnnättää jo sairaalan käytävällä, mutta hoitajat toppuuttelivat. Olin silloin paareilla, kun en enää saanut kävellyksi. Juuri ja juuri pääsimme saliin, kun lapsi syntyi, ja jälleen pieni poikavauva Koko sen synnytyksen kesto oli tunti 40 min. Mutta nyt siis esikoisemme oli saanut kaivatun kaverin.
Jahas. Tähän on taas hyvä lopetella ja jatkaa juttua taas myöhemmin, kun on enemmän aikaa kirjoitella. Sillävälin, lukekaa näitä ja kommentoikaa Kyselläkin saa
Mutta nyt. Nauttikaa ihmiset toisistanne ja ihanan lämpimästä kesästä ;D

1 kommentti:

Sateenkaari kirjoitti...

Olipa nopeata touhua synnytyksesi.
İhanan touhukas esikoinen,joten toisen lapsen syntyman myöta ei varmaankaan liikaa aikaa ollut istuskella.