Ihana päivä

Tämä päivä alkoi hieman väsyneenä klo 06.30. Laitoin lapset kouluun klo 7.30 ja sitten keitin itselleni aamukahvit ja heti aamiaisen jälkeen aloin tehdä kotihommia. Sainkin ne tehtyä jo hyvissä ajoin ja olin siitä hyvin tyytyväinen. Sitten kirjottelin sähköposteja ystävilleni ja nautin hilajisuudesta. Päivä kului ja minä katselin netistä, että josko löytyisi jotain sopivaa, mitä voisin lähteä opiskelemaan. Jotain löysinkin. Olen katsellut tätä jo aiemminkin ja miettinyt asiaa jo pidemmän aikaa. Tammikuussa alkaisi opiskelu, jos vaan päättäisin siihen lähteä, kovasti kyllä houkuttelis ;D Alkaisi nimittän opiskelu lähihoitajaksi, niin, sikäli kun minut siihen sitten valittaisiin. Mutta voisihan sitä kai yrittää.

Olin hyvin iloisella tuulella ja oli pakko laittaa musiikkia soimaan. Siinä sitä alkoi jalkaa viedä ja lanteita keikuttaa, joten en malttanut ollenkaan pysyä paikoillani. Kaivoin netistä esille todella menevän biisin, josta tykkään kovasti, minä kun olen tanssi ihminen ;D ja sitten alkoi jalat viedä jiven askelia. Laitan tähän linkin tuosta biisistä, jos joku vaikka haluaa sen kuunnella http://www.youtube.com/watch?v=DM2177pHMT0 Minulla oli todella mahtava fiilis, ja se innoitti minut kirjoittamaan tämänkin jutun. Halusin jakaa iloisuuteni muillekin ;D Jos tuo linkki ei aukea, niin sen voi etsiä youtubesta nimellä The Baseballs-Umbrella.

Mutta näin tänään. Olen hyvällä tuulella ja toivon iloisuutta kaikille muillekin. Oikein mukavaa loppuviikkoa kaikille ihanille ihmisille

Elämän pyörteissä, osa 7

Tarina jatkuu.




Siinä ristiäisiä valmistellessa meni aika oikein mukavasti. Olimme päättäneet pitää ristiäiset Keski-suomessa, koska siellä oli koko sukumme ja saisimme saman papin kastamaan tämänkin lapsemme. Mitään kirkkoa emme kuitenkaan varanneet, vaan pidimme juhlat anoppini luona kotoisasti.



Olihan matka Rovaniemeltä pitkä, mutta lapsemme jaksoivat sen oikein loistavasti, myös pieni vauvamme. Olimme tietysti varanneet paljon aikaa matkaa varten ja taukoja pidimme sopivasti.



Ristiäiset tuli ja meni ja juhlat onnistuivat loistavasti ja olivat tietysti hyvin kauniit. Siinä sitten Keski-suomessa ollessa, kaikki kävivät anoppini luona ihastelemassa uutta vauvaamme. Vierailumme päättyi ja palasimme takaisin arkeen Rovaniemelle. Siinä sitä elettiin, minä kotona lasten kanssa ja mieheni kävi töissä. Kun olimme asuneet vajaan vuoden Rovaniemellä, niin eikö tullutkin tieto, että mieheni joutuu taas jonnekin kurssille. Siinä sitten mietimme, että mikä olisi ratkaisu siihen, ettei hänelle tulisi kovin pitkä matka käydä kotona viikonloppuja. Arvata saattaa, että päädyimme ratkaisuun, muutto!! Kurssi oli kuitenkin etelä-suomessa, joten muutimme siis siksi aikaa Keski-suomeen, jossa minä olin lasten kanssa, kun mieheni kävi kursseilla ja tuli aina viikonloput kotiin luoksemme. Sinä aikana siellä asuessamme tulin taas raskaaksi. Kävin normaaliin tapaan neuvolassa ja minulla oli kaikki oireet ja raskaus eteni. Sitten eräänä päivänä minulla alkoi verinen vuoto ja tietysti hätäännyin. Mieheni ei ollut paikalla, enkä saanut häneen yhteyttä. Soitin anopilleni, joka silloin asui meidän lähellä. Hän tuli meille ja minä lähdin taksilla sairaalaan. Sairaalassa minut tutkittiin ja sitten kuulin ne ikävät sanat. Tämä on tuulimunaraskaus ja pitää tehdä kaavinta. Minut kuitenkin laitettiin yöksi vielä kotiin ja toimenpide tehdään vasta seuraavana päivänä. Olin itkuinen ja olin yksin. Illalla mieheni soitti minulle ja kerroin hyvin itkuisena tapahtuneesta. Mieheni tuli kurssilta sinä päivänä, kun minulla oli toimenpide. Onneksi, sillä olin todella tuen tarpeessa. Se oli kova paikka minulle. Olimme molemmat tietysti hyvin surullisia tapahtuneesta, mutta siitä huolimatta mieheni tuki minua aivan ihanasti ja siitä sain voimia jaksaa eteenpäin. Tietysti tuimme toisiamme ja jatkoimme eteenpäin. Toimenpiteestä seuraavana päivänä oli isäni 50-vuotisjuhlat ja sinne oli kuitenkin jaksettava mennä. Mutta näin siis voi joskus käydä. Elämä jatkui ja mieheni kurssi alkoi olla lopuillaan, joten muutto takaisin Rovaniemelle. Olimme pitäneet asunnon joka meillä oli Rovaniemellä, koko tämän kurssiajan. Rovaniemellä oli mukavaa joulun aikaan, kun pääsimme käymään pukinpajalla. Poikamme tykkäsivät siitä paikasta ja keskimmäinen uskaltautui menemään joulupukin syliinkin siellä pajalla. Se oli muutenkin mukava paikka. Siellä oli paljon lahjatavara kauppoja, lapsille puuhapaikka, jossa oli mm. liukumäki ja hyvin paljon katseltavaa. Nykyään sekin paikka on erilainen kuin silloin, mutta voin hyvillä mielin suositella sitä kaikille, jos sielläpäin liikutte Mukava kokemus!

Noin pari vuotta Rovaniemellä asuttuamme, mieheni näki lehdessä ilmoituksen, jossa joku pieni kylä etsi lapsiperheitä asukkaikseen. Mieheni ottikin yhteyttä ilmoituksen laittajaan ja kyseli asumismahdollisuuksia kylällä. Mieheni oli oman lapsuutensa kasvanut maalla ja hänen teki siis maalle mieli. Asia eteni ja pian saimme tietää, että kyläläiset olivat valmiita rakentamaan meille talon Tästä olimme aivan ihmeissämme ja iloitsimme tietysti, että saisimme uuden kodin, omakotitalon, jonka rakentamiseen saimme hyvin paljon itse vaikuttaa, että mitä sinne halusimme. Tämä talo rakennettiin vanhan ränsistyneen talon pohjaan. Vanhat ja huonot tietysti ensin purettiin, pois ja uutta tilalle. Talo oli ennen sellainen rintamamiestyyppinen talo, mutta nyt se sai siis uuden ilmeen. Taloon tuli myös uusi siipi, johon tuli kodinhoitohuone ja saunatilat ja keittiökin oli uuden siiven puolella. Vuoden verran meni talon rakentamiseen ja tuli hetki, jolloin pääsimme siihen muuttamaan. Taas siis muutto edessä Kolme vuotta ehdimme asua Rovaniemellä, kunnes muutimme n. 80 km päähän Rovaniemeltä. Talo oli aivan mahtava ja kyläläiset ihania ihmisiä.

Tulipas taas tarinaa Tähän lopettelen tällä kertaa. Ensi kerralla taas paljon muutoksia luvassa Sinne asti siis!!! ;D

Elämä lapselle

Eilen, kun katselin elämä lapselle konserttia, niin tuli paljon ajatuksia mieleen, kun näytettiin niitä lapsiparkoja, jotka joutuvat syystä tai toisesta viettämään paljon ajastaan sairaaloissa. Mieleeni tuli, että kunpa voisin itsekin jollain lailla auttaa heitä, mutta sitten muistin, että olenhan minä ollut jo vuosia lasten klinikoiden kannattajajäsen. Saan sieltä silloin tällöin postia, kuten kortteja, joita sitten voin lähetellä ystävilleni. Apu se on pienikin apu!! Mieleeni juolahti, että miksen alkaisi vaikka johonkin hyväntekeväisyys juttuun mukaan, jossa voisin olla auttamassa näitä pieniä ihmisiä, lapsia, jotka niin kovasti tarvitsevat meidän kaikkien apua.




Jos omat lapsemme ovat terveitä, niin saamme olla siitä hyvin iloisia, mutta on myös hyvin paljon lapsia, jotka eivät selviydy elämästä ilman meidän aikuisten apua ja tukea.



Annetaan siis kaikki, Elämä lapselle, ja mahdollisuus mahdollisimman hyvään ja turvalliseen elämään. Vaikka sitten vain lahjoittamalla käytettyjä leluja tai vaatteita

Elämän pyörteissä, osa 6

No niin, tarina jatkuu.




Olimme siis päässeet Rovaniemelle ja tavaroiden purkaminen alkoi heti aamupalan jälkeen. Pienet poikamme etsivät omia tavaroitaan innostuneesti muuttolaatikoista ja halusivat kovasti olla mukana tyhjentämässä laatikoita Pikkuhiljaa alkoi tavarat löytää oman paikkansa. Välillä kävimme poikien kanssa ulkona ja tulipa siinä uudet naapurimmekin toivottamaan meidät tervetulleeksi. Päivä kului oikein vauhdikkaasti.



Olimme jo asettuneet uuteen kotiin, mutta minua alkoi kuitenkin kaihertaa ikävä kotikaupunkiin, Keski-suomeen. Olihan sinne jääneet kaikki sukulaiset ja ystävät.



Siinä sitten kesä kului ja vatsani kasvoi, kolmatta odotellessa. Ja minulla tuntui energiaa riittävän tämän odotuksen aikana vaikka mihin Sitten saimme yllättäen kutsun häihin Keski-suomeen. Mieheni nuoruuden aikainen ystävä oli menossa naimisiin. Mietimme kovasti, että uskallammeko lähteä reissuun, koska laskettuun aikaani oli enää kaksi viikkoa. Päätimme kuitenkin, että menemme. Katsoimme valmiiksi kaikki matkan varrella olevat terveyskeskukset ja sairaalat, jos jostain syystä synnytys alkaisi. Ei sitten tarttisi tien vieressä synnyttää



Matkamme meni kuitenkin oikein mukavasti ja minä jaksoin ja voin hyvin koko matkan ajan. Ja pienet poikammekin jaksoivat istua pitkän matkan autossa. Se oli heille kuin retki.



Kotiin päästyämme aloimme sitten odottelemaan uuden vauvan syntymistä. Kaikki oli hänelle jo valmiina Ja noin viikkoa ennen laskettua aikaa, anoppini tuli meille. Hän tuli lastenhoito avuksi, että kun synnytykseni alkaa, niin pojillamme olisi joku heitä hoitamassa, koska mieheni halusi kuitenkin olla mukana synnytyksessä. Kiitokset siitä avusta anopilleni Kunnes sitten eräänä iltana, siinä telkkua katsellessa, minulla alkoi olla hieman hankala olo ja tulkitsin sen niin, että nyt se alkaa, synnytys. Minua jännitti, vaikka olinkin jo kokenut sen kaksi kertaa aiemminkin. Mieheni rauhoitteli minua ja sanoi, että kohta me näemme meidän uuden pikkuisemme Päästyämme sairaalaan synnytykseni olikin jo hyvässä vauhdissa ja se eteni hyvin nopeasti. Kunnes sitten vauva syntyi, ja jälleen poika Synnytykseni kesti noin 1h30min. Mieheni sitten soitti kotiin ja kertoi että kaikki hyvin ja uusi poika tuli Mielessäni ehti käväistä, että enkö minä saa kuin poikia, mutta rakastuin joka tapauksessa välittömästi uuteen lapseemme. Hänellä oli tummat hiukset ja niin ihanat silmät, jotka katsoivat minuun. Seuraavana päivänä mieheni tuli lasten kanssa katsomaan meitä sairaalaan ja taisi olla keskimmäinen pikkuisen mustasukkainen uudelle vauvalle, koska ensimmäisenä hän läppäsi vauvaa kasvoille. Ei, ei hän kovasti sitä tehnyt, mutta kuitenkin. Hieman toruimme häntä, ja sanoimme ettei niin saa tehdä. Vauva ei onneksi kuitenkaan reagoinut siihen mitenkään. Asia oli selvitetty puhumalla hänelle ja lopulta hänkin jo piti vauvaa hyvänä. Sitten jo pääsimmekin pian kotiin ja elämä jatkui taas entiseen tapaan, tosin perhekoko hieman suurempana



Aika kului ja tuli hetki, jolloin piti alkaa suunnitella ristiäisiä. Mietimme, että missä ne pidettäisiin, koska kuitenkin halusimme saman papin, joka oli kastanut muutkin lapsemme. Ja kaikki sukulaisemme asuivat kuitenkin Keski-suomessa.



Noniin, tähän on taas hyvä hetki pitää tauko kirjoituksesta ja tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla.