Siinä ristiäisiä valmistellessa meni aika oikein mukavasti. Olimme päättäneet pitää ristiäiset Keski-suomessa, koska siellä oli koko sukumme ja saisimme saman papin kastamaan tämänkin lapsemme. Mitään kirkkoa emme kuitenkaan varanneet, vaan pidimme juhlat anoppini luona kotoisasti.
Olihan matka Rovaniemeltä pitkä, mutta lapsemme jaksoivat sen oikein loistavasti, myös pieni vauvamme. Olimme tietysti varanneet paljon aikaa matkaa varten ja taukoja pidimme sopivasti.
Ristiäiset tuli ja meni ja juhlat onnistuivat loistavasti ja olivat tietysti hyvin kauniit. Siinä sitten Keski-suomessa ollessa, kaikki kävivät anoppini luona ihastelemassa uutta vauvaamme. Vierailumme päättyi ja palasimme takaisin arkeen Rovaniemelle. Siinä sitä elettiin, minä kotona lasten kanssa ja mieheni kävi töissä. Kun olimme asuneet vajaan vuoden Rovaniemellä, niin eikö tullutkin tieto, että mieheni joutuu taas jonnekin kurssille. Siinä sitten mietimme, että mikä olisi ratkaisu siihen, ettei hänelle tulisi kovin pitkä matka käydä kotona viikonloppuja. Arvata saattaa, että päädyimme ratkaisuun, muutto!! Kurssi oli kuitenkin etelä-suomessa, joten muutimme siis siksi aikaa Keski-suomeen, jossa minä olin lasten kanssa, kun mieheni kävi kursseilla ja tuli aina viikonloput kotiin luoksemme. Sinä aikana siellä asuessamme tulin taas raskaaksi. Kävin normaaliin tapaan neuvolassa ja minulla oli kaikki oireet ja raskaus eteni. Sitten eräänä päivänä minulla alkoi verinen vuoto ja tietysti hätäännyin. Mieheni ei ollut paikalla, enkä saanut häneen yhteyttä. Soitin anopilleni, joka silloin asui meidän lähellä. Hän tuli meille ja minä lähdin taksilla sairaalaan. Sairaalassa minut tutkittiin ja sitten kuulin ne ikävät sanat. Tämä on tuulimunaraskaus ja pitää tehdä kaavinta. Minut kuitenkin laitettiin yöksi vielä kotiin ja toimenpide tehdään vasta seuraavana päivänä. Olin itkuinen ja olin yksin. Illalla mieheni soitti minulle ja kerroin hyvin itkuisena tapahtuneesta. Mieheni tuli kurssilta sinä päivänä, kun minulla oli toimenpide. Onneksi, sillä olin todella tuen tarpeessa. Se oli kova paikka minulle. Olimme molemmat tietysti hyvin surullisia tapahtuneesta, mutta siitä huolimatta mieheni tuki minua aivan ihanasti ja siitä sain voimia jaksaa eteenpäin. Tietysti tuimme toisiamme ja jatkoimme eteenpäin. Toimenpiteestä seuraavana päivänä oli isäni 50-vuotisjuhlat ja sinne oli kuitenkin jaksettava mennä. Mutta näin siis voi joskus käydä. Elämä jatkui ja mieheni kurssi alkoi olla lopuillaan, joten muutto takaisin Rovaniemelle. Olimme pitäneet asunnon joka meillä oli Rovaniemellä, koko tämän kurssiajan. Rovaniemellä oli mukavaa joulun aikaan, kun pääsimme käymään pukinpajalla. Poikamme tykkäsivät siitä paikasta ja keskimmäinen uskaltautui menemään joulupukin syliinkin siellä pajalla. Se oli muutenkin mukava paikka. Siellä oli paljon lahjatavara kauppoja, lapsille puuhapaikka, jossa oli mm. liukumäki ja hyvin paljon katseltavaa. Nykyään sekin paikka on erilainen kuin silloin, mutta voin hyvillä mielin suositella sitä kaikille, jos sielläpäin liikutte Mukava kokemus!
Noin pari vuotta Rovaniemellä asuttuamme, mieheni näki lehdessä ilmoituksen, jossa joku pieni kylä etsi lapsiperheitä asukkaikseen. Mieheni ottikin yhteyttä ilmoituksen laittajaan ja kyseli asumismahdollisuuksia kylällä. Mieheni oli oman lapsuutensa kasvanut maalla ja hänen teki siis maalle mieli. Asia eteni ja pian saimme tietää, että kyläläiset olivat valmiita rakentamaan meille talon Tästä olimme aivan ihmeissämme ja iloitsimme tietysti, että saisimme uuden kodin, omakotitalon, jonka rakentamiseen saimme hyvin paljon itse vaikuttaa, että mitä sinne halusimme. Tämä talo rakennettiin vanhan ränsistyneen talon pohjaan. Vanhat ja huonot tietysti ensin purettiin, pois ja uutta tilalle. Talo oli ennen sellainen rintamamiestyyppinen talo, mutta nyt se sai siis uuden ilmeen. Taloon tuli myös uusi siipi, johon tuli kodinhoitohuone ja saunatilat ja keittiökin oli uuden siiven puolella. Vuoden verran meni talon rakentamiseen ja tuli hetki, jolloin pääsimme siihen muuttamaan. Taas siis muutto edessä Kolme vuotta ehdimme asua Rovaniemellä, kunnes muutimme n. 80 km päähän Rovaniemeltä. Talo oli aivan mahtava ja kyläläiset ihania ihmisiä.
Tulipas taas tarinaa Tähän lopettelen tällä kertaa. Ensi kerralla taas paljon muutoksia luvassa Sinne asti siis!!! ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti