No niin, tarina jatkuu.
Olimme siis päässeet Rovaniemelle ja tavaroiden purkaminen alkoi heti aamupalan jälkeen. Pienet poikamme etsivät omia tavaroitaan innostuneesti muuttolaatikoista ja halusivat kovasti olla mukana tyhjentämässä laatikoita Pikkuhiljaa alkoi tavarat löytää oman paikkansa. Välillä kävimme poikien kanssa ulkona ja tulipa siinä uudet naapurimmekin toivottamaan meidät tervetulleeksi. Päivä kului oikein vauhdikkaasti.
Olimme jo asettuneet uuteen kotiin, mutta minua alkoi kuitenkin kaihertaa ikävä kotikaupunkiin, Keski-suomeen. Olihan sinne jääneet kaikki sukulaiset ja ystävät.
Siinä sitten kesä kului ja vatsani kasvoi, kolmatta odotellessa. Ja minulla tuntui energiaa riittävän tämän odotuksen aikana vaikka mihin Sitten saimme yllättäen kutsun häihin Keski-suomeen. Mieheni nuoruuden aikainen ystävä oli menossa naimisiin. Mietimme kovasti, että uskallammeko lähteä reissuun, koska laskettuun aikaani oli enää kaksi viikkoa. Päätimme kuitenkin, että menemme. Katsoimme valmiiksi kaikki matkan varrella olevat terveyskeskukset ja sairaalat, jos jostain syystä synnytys alkaisi. Ei sitten tarttisi tien vieressä synnyttää
Matkamme meni kuitenkin oikein mukavasti ja minä jaksoin ja voin hyvin koko matkan ajan. Ja pienet poikammekin jaksoivat istua pitkän matkan autossa. Se oli heille kuin retki.
Kotiin päästyämme aloimme sitten odottelemaan uuden vauvan syntymistä. Kaikki oli hänelle jo valmiina Ja noin viikkoa ennen laskettua aikaa, anoppini tuli meille. Hän tuli lastenhoito avuksi, että kun synnytykseni alkaa, niin pojillamme olisi joku heitä hoitamassa, koska mieheni halusi kuitenkin olla mukana synnytyksessä. Kiitokset siitä avusta anopilleni Kunnes sitten eräänä iltana, siinä telkkua katsellessa, minulla alkoi olla hieman hankala olo ja tulkitsin sen niin, että nyt se alkaa, synnytys. Minua jännitti, vaikka olinkin jo kokenut sen kaksi kertaa aiemminkin. Mieheni rauhoitteli minua ja sanoi, että kohta me näemme meidän uuden pikkuisemme Päästyämme sairaalaan synnytykseni olikin jo hyvässä vauhdissa ja se eteni hyvin nopeasti. Kunnes sitten vauva syntyi, ja jälleen poika Synnytykseni kesti noin 1h30min. Mieheni sitten soitti kotiin ja kertoi että kaikki hyvin ja uusi poika tuli Mielessäni ehti käväistä, että enkö minä saa kuin poikia, mutta rakastuin joka tapauksessa välittömästi uuteen lapseemme. Hänellä oli tummat hiukset ja niin ihanat silmät, jotka katsoivat minuun. Seuraavana päivänä mieheni tuli lasten kanssa katsomaan meitä sairaalaan ja taisi olla keskimmäinen pikkuisen mustasukkainen uudelle vauvalle, koska ensimmäisenä hän läppäsi vauvaa kasvoille. Ei, ei hän kovasti sitä tehnyt, mutta kuitenkin. Hieman toruimme häntä, ja sanoimme ettei niin saa tehdä. Vauva ei onneksi kuitenkaan reagoinut siihen mitenkään. Asia oli selvitetty puhumalla hänelle ja lopulta hänkin jo piti vauvaa hyvänä. Sitten jo pääsimmekin pian kotiin ja elämä jatkui taas entiseen tapaan, tosin perhekoko hieman suurempana
Aika kului ja tuli hetki, jolloin piti alkaa suunnitella ristiäisiä. Mietimme, että missä ne pidettäisiin, koska kuitenkin halusimme saman papin, joka oli kastanut muutkin lapsemme. Ja kaikki sukulaisemme asuivat kuitenkin Keski-suomessa.
Noniin, tähän on taas hyvä hetki pitää tauko kirjoituksesta ja tästä on hyvä jatkaa ensi kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti