Enrique Iglesias New 2010 -It Must Be Love

Loppuelämän ensimmäinen päivä

Mitä tehdä, kun on aikaa elää tätä elämää vielä ihan kiitettävä määrä, toivottavasti ;o)

Paljon on mielessä kaikenlaisia suunnitelmia, joita tekisi mieli toteuttaa, mutta.
Harmittaa kuitenkin, kun on jonkun verran rajoitteita, niin että kaikkea ei pysty toteuttamaan.
Toisaalta, jos vain ottaisi itseään niskasta kiinni ja antaisi mennä. Elämähän on loppujen lopuksi kovin lyhyt.
Unohtaisi kaikki harmit, vaikka niistäkään ei kokonaan pääse, mutta ainakin nekin voisi muuttaa voimaksi itselleen.
Voima, se on suuri sana. Jos vain uskaltaa, jos vain haluaa, jos vain yrittää.
Kyllä. Minä haluan uskaltaa ja yrittää ;o)
Juuri nyt olisi kova halu lähteä vaikka opiskelemaan jotain aivan uutta ;o)
Mielessäni kyteekin ajatus yhdestä ideasta, jonka haluaisin jollain lailla toteuttaa ;o)
Nähtäväksi jää, saanko sen toteutumaan.

Onhan se tottakai niin, että mitään ei saa jos ei yritä.

Tässä pieni ajatelma, jonka T. Taberman on hyvin ilmaissut.

Kaikkea saa tehdä.
Kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia täytyy tempoa,
kaikkia kuita kurkotella.
On vain yksi ehto,
elinehto: Värisevää sielua
ei saa tallata
~T. Tabermann
No, näihin ajatuksiin on hyvä laittaa ideat kehittymään ;o) ja toivoa, että onnistuisi.

Pienen tytön tarina, osa 5

Pieni tyttö kasvoi ja alkoi oppia asioita. Hän viihdytti vanhempiaan osaamisellaan ja kaikella hassunkurisella mitä hän keksi tehdä ;o)
Tyttö oli 8 kk ikäinen, kun hän kovasti pinnisteltyään pääsi vihdoin seisaalteen, tietysti tukea vasten.
Kova oli halu tytöllä oppia ja päästä liikkumaan, joten 11:n kuukauden ikäisenä oli jo pakko päästä vähän kävelyä opettelemaan ja se onnistuikin lopulta, kun vain sai pitää tukea jostain.
Ja, vihdoin! Ikää n. 13 kk ja tyttö oppi kävelemään. Voi sitä ihmettä. Maailma alkoi avartua tämän pienen tytön silmissä, joka oli tähän asti katsellut sitä vain lattiatasosta. Nyt hän näki kaiken vähän ylempää ja se oli tytölle aivan uusi maailma.

Pieni tyttö halusi leikkiä isän kanssa ja leikkinä oli "lelu kopassa" Isä laittoi koppaan lelun ja katsoi kuinka kauan tämä pieni tyttö sen olemassaolon muistaa. Hetki hetkeltä tyttö oppi muistamaan lelun paikan ja olemassaolon kauemmin ja lopulta tyttö muisti lelun niin, että pystyi sen itse hakemaan.
Lelut joista tämä pieni tyttö  piti eniten n. 1vuotiaana, oli nuket ja eläinlelut.

Mutta, mitä kaikkea jännää tapahtui tytön varttuessa ja kuinka hänen maailmansa alkoi avartua.
Sen kuulemme myöhemmin.

Ikävä ja kaipuu

Olen saanut ystävän, jota on kohdannut suuri suru.

Häntä haluaisin auttaa, jutella hänen kanssaan, olla ystävänä ja olkapäänä, kuunnella ja auttaa selviytymään.
Kerran, kauan sitten yksi erittäin läheinen ystäväni menetti lapsensa ja se kosketti minuakin suuresti.
Hänen kanssaan jutella sain ja olla tukena. Koskaan, vaikka siitä olisi kuinka kauan, ei tuollainen suru häviä.
Se helpottaa, mutta se ei koskaan poistu. Ikävä jää ja se on täysin sallittua.

Itsekin olen menettänyt yhden lapsen, joka ei koskaan saanut syntyä. Sen verran tuosta valaisen, että odotin tuolloin kaksosia, mutta toinen heistä ei koskaan saanut tätä maailmaa nähdä.
Se minua suuresti tuolloin suretti.

Mutta se, että on menettänyt lapsen, se on äidille suunnaton suru ja tuska. Kaikki eivät asiaa osaa ymmärtää ja se voi tuota äidin kokemaa tuskaa lisätä.
On sitten tapahtuneesta aikaa minkä verran tahansa, niin aina on hyvä saada puhua asiasta silloin, kun siltä tuntuu.

Seuraavan tekstin haluan jättää ystävälleni ja yrittää olla tukena niinkuin vain voin ♥

Yläkertaan ystäväni avuksi

Rakas Taivaan Isä
tuon eteesi ystäväni
suojele ja varjele
heidät kaikessa
anna rakkautesi
ympäröidä heidät

Anna minun muistaa
ystäviäni muulloinkin
kuin ystävänpäivänä

Olla tukena ja olkapäänä
kun he sitä tarvitsevat
sillä sekin päivä koittaa
kun itse tarvitsen heitä
jaksaakseni eteenpäin
elonpolkuani taivaltaa.

Kiitos kun voin kääntyä
puoleesi ja jättää ystäväni
Sinun lempeään syliisi.

Pienen tytön tarina, osa 4

Pieni tyttö muistelee....

Jo kehdossaan uinuessaan hän kuuli pienen ihanan lorun. Se kuului näin.

Lapsen kehto - valtakunta suurin.
Siinä nukkuu pieni äärettömyys.
Salaperäinen on kehto keinuessaan:
Siinä tuuditellaan tulevaisuus.
Siinä odottavat kapaloissaan
kaikki voimat, kaikki tapahtumat,
kaikki viattomuus, kaikki synnit,
koko mystillinen ihmiselo.

Tämän on kirjoittanut Uuno Kailas.
Ja sen halusin tähän kirjoittaa jo tuon tarinan kauneuden tähden.

Pienellä tytöllä on paljon muistoja ja paljon kerrottavaa.
Kauniita loruja, ja  kauniita, ihania asioita, jotka hän haluaa jakaa ystäviensä kanssa.

Pienen tytön tarina, osa 3

Ihan ensimmäiseksi mainittakoon, että otsikko on muuttunut. Pieni tyttö portailla muuttui pienen tytön tarinaksi ;o)

Kun pieni tyttö oli kotiutunut, alkoi elämä johon kuului nyt äiti, isä ja pieni tytär. Pieni tyttö varmaan monesti ihmetteli vanhempiensa ilmeitä, kun he lapselle ilveilivät ja katselivat häntä ihastuneena ;o)
Tyttö oli vauvana todella kiltti lapsi. Ei öisin valvottanut vanhempiaan turhaan, vain syömään heräsi, ja jatkoi taas uniaan.
Kun tyttö oli jo kolmen kuukauden ikäinen, hän alkoi maistelemaan uusia makuja. Uusia ruokia olivat peruna ja puurot. Tätä ennen olikin jo opeteltu syömään porkkanaa, kukkakaalia ja hedelmiä. Tuolloin aloitettiin kiinteän ruoan maistelu jo parin kuukauden iässä, jos ei jopa aiemminkin.

Allergioita ei tytöllä ollut. Tästä en vielä osaa sanoa, kuinka tuolloin allergioita hoidettiin ja kuinka paljon niistä ylipäänsä silloin tiedettiin. Pitääkin melkein ottaa selvää asiasta. Eikä muutenkaan pieni tyttö paljoa sairastellut.
Normaalit nuhat ja yskät oli ja yksi korvatulehdus taisi olla.

Tyttö kasvoi ja kehittyi ja hieman jo alkoi liikkumaankin. Hassu oli tapa tytöllä liikkua ;o) Tyttö oli 7 kuukauden ikäinen, kun hän keksi tavan miten mennä eteenpäin. Hän ei suinkaan kontannut vaan kulki istuvallaan eteenpäin ;o) Mahtoi siinä olla vanhemmilla hauskaa katsoessaan tyttärensä liikkumista ;o)

Mitä hauskaa ja ihmeellistä tämä pieni tyttö vielä oppiikaan ja kuinka hänen elämänsä alkoi kehittyä.
Siitä kerron teille seuraavan kerran. Kommentoikaa ja vaikka kyselkää, ihan mitä vain mieleenne tulee ;o)
Pieni tyttö seuraa mielenkiinnolla kaikkien lukijoidensa kommentteja ja vastaa aina ;o)

Lisää Fiftaritunnelmaa

Noniin..... Nyt on sitten fiftarilook kohdallaan ;o) Kiitokset hänelle, joka teki tämän ihanan hameen minulle, josta niin kauan haaveilin ja jonka vihdoin itselleni sain, Kiitos ;o)

Kyllä nyt kelpaa mennä rokkaamaan ja miksei pyörähdellä vähän muutenkin.
Joku voisi ajatella, että on siinä hassu nainen, kun tuolleen innostuu asioista, kuin pienet tytöt ;o)
Noh, siihen voin vain sanoa, että niin minä innostunkin ja olen siis hassu, hihihiii........
Mutta, minä rakastan tanssia ja musiikkia ja aion elää tämän elämäni niin täysillä, kuin vain voin.

Nyt juuri kuuntelen Elvistä ja mieleni tekisi heti lähteä rokkaamaan ;o)


http://www.youtube.com/watch?v=tpzV_0l5ILI
No, taidan vähän rokatakin ;o)
Mutta, ei muuta kuin rokataan seuraavaan postaukseen asti ;o)

Äidin sanat lapselle

Annoin sinulle elämän,
mutta en voi elää puolestasi.
Voin opettaa sinulle asioita,
mutta en voi pakottaa sinua oppimaan.
Voin antaa sinulle suunnan,
mutta en voi olla aina suunnistamassa kanssasi.

Sallin sinulle vapauden,
mutta en voi vastata vapauksistasi.
Voin opettaa sinua erottamaan oikean väärästä,
mutta en voi päättää puolestasi.

Voin hankkia sinulle kauniita vaatteita,
mutta en voi tehdä sinusta kaunista sisältä.
Voin tarjota sinulle ohjeitani,
mutta en voi hyväksyä niitä puolestasi.

Voin opettaa sinulle arvostusta,
mutta en voi pakottaa sinua kunnioittamaan.
Voin auttaa sinua tavoitteiden asettamisessa,
mutta en voi saavuttaa niitä puolestasi.

Voin kertoa sinulle ystävällisyydestä,
mutta en voi pakottaa sinua olemaan hellä.
Voin neuvoa sinua ystävien valinnassa,
mutta en voi valita heitä puolestasi.

Voin varoittaa sinua maailman synneistä,
mutta en voi olla moraalinvartijasi.
Voin kertoa sinulle miten eletään,
mutta en voi antaa sinulle ikuista elämää.

Äiti rakastaa sinua.
Aina ja ikuisesti.

Pieni tyttö portailla, osa 2

Pienen tytön tarina alkoi siitä, kun hänen äitinsä synnytti 12 tuntia kuullakseen lapsensa ensi parkaisun.
Kaikki ne kuukaudet, jotka äiti häntä niin hartaasti odotti ja valmisteli paikkaa hänelle, palkittiin lopulta suloisella pienellä tytöllä.
Silloin, kun tämä pieni tyttö syntyi, ei sairaalassa ollut vierihoitoja, ainoastaan syömään lapsi tuotiin ja henkilökunta hoiti kaiken muun. Kotiinlähtöaamuna sairaalassa näytettiin vauvan kylvetys ja siinä kaikki opastus.
Äiti oli kutonut lapselle kauniin nutun ja pienen myssyn, jotka puettiin lapsen päälle, kun hänet sairaalasta kotiin tuotiin.

Tytön äiti oli tehnyt kauniin sängyn äitiyspakkauslaatikosta. Se oli päällystetty kauniilla kankaalla. Kyllä siinä kelpasi pienen tytön nukkua.

Tytön vanhemmat asuivat tuolloin puutalon yläkerrassa, taisi olla omakotitalo. Asuntona heillä oli huone ja keittiö.
Pienen tytön isovanhemmat asuivat talon alakerrassa.

Nyt pieni tyttö jää miettimään tarinalle jatkoa ja hän palaa kertomaan siitä teille heti, kun saa lisää uusia tietoja ;o) Tarina on tosi ja siitä on teille vielä paljon kerrottavaa. Saattaapa jopa otsikko muuttua matkan varrella.

Mutta, tästä siis alkoi pienen tytön matka kohti tuntematonta ja jännittävää maailmaa ;o)

Elämän pyörteissä, osa 13

Taitaapa olla taas aika kirjotella.

Siinä jatkoimme Hangossa elämistä ja jatkoimme normaalia kotielämää. Pojat kävivät koulua ja tyttäremme aloitti esikoulun. Minä kotiäitinä ja odotin viidettä lastamme. Raskauteni sujui kohtalaisen normaalisti loppuvaihetta kohti. Vuosi alkoi olla lopuillaan ja joulua alettiin valmistelemaan. Oli mukavaa, kun äitini asui tuolloin samassa kaupungissa kuin mekin. Kävimme vuoroin toistemme luona vierailulla. Valmistelimme yhteistä joulua ja myös pikkuveljeni keski-suomesta oli tulossa joulua viettämään kanssamme.
Saimmekin viettää yhdessä ihanan joulun.

Taisi joulun laittaminen olla minulle liikaa, kun heti joulun jälkeen 27 päivä aamuyöstä jouduin lähtemään sairaalaan. Heräsin siihen, kun minulla oli kovat selkäkivut ja soitin sitten sairaalaan, josta sanottiin, että kannattaisi varmaan tulla käymään.
Mieheni haki sitten äitini vahtimaan muita lapsiamme ja me lähdimme ajamaan kohti sairaalaa, jonne oli puolen tunnin matka.
Matkalla minulla alkoi olla todella vaikea olo ja kyselin jatkuvasti mieheltäni, että koska olemme perillä.
Varmaan miestänikin jännitti tilanne, vaikka sitä ei hänestä huomannutkaan, mutta näin jälkikäteen sen ymmärtää ;o) Hän vain rauhoitteli minua.

Kun sitten pääsimme vihdoin sairaalaan, niin minut vietiin heti synnytyssaliin ja tutkittiin. Kätilö laittoi vauvan sydänäänet seurantaan ja tarkkaili tilannetta.
Kun sitten kävi niin, että vauvan sydänäänet alkoivat jostain syystä heikentyä niin kätilö kutsui lääkärin paikalle. Tilanne alkoi näyttämään sen verran vakavalta, että lääkäri sanoi kätilölle, että varataan leikkaussali varmuuden vuoksi. Tarkoitti sitä, että keisarinleikkaus oli hyvin lähellä. Siinä vaiheessa minua alkoi jännittämään tilanne todella. Lääkäri tutki vielä tilanteen siltä varalta, että synnytys voitaisiin suorittaa normaalisti. Olin auki kahdeksan senttiä ja lääkäri sanoi, että yritetään normaalia synnytystä.
Olin peloissani, kun en oikein tiennyt kuinka tässä käy.
Siinä sitten synnytin ilman mitään kivunlievitystä normaalin synnytyksen, mutta..........
Pian lääkäri huomasi, että istukka on osittain irronnut ja vauva pitää saada hyvin pian ulos. Avuksi otettiin imukuppi, jolla vauva sitten vedettiin ulos kohdustani.

Vauva syntyi, mutta en saanut nähdä häntä kuin vilauksen verran, kun hänet piti viedä kiireesti jatkotoimenpiteisiin. Perheeseemme syntyi pieni poika. Hän oli todella pieni, koska syntyi hieman ennenaikaisesti. Hän oli vain alle 47 cm pitkä ja painoa oli n. 2700. Poikamme joutui heti happikaappiin lasten teholle jossa hän aloitti selviytymisensä elämään.
Minä voin hyvin heti synnytksen jälkeen, kunnes....... Olin mennyt vessaan ja pyörtynyt sinne. Heräsin sangyllä ja olin hiemna sekaisin. Kätilö kertoi minulle, mitä oli tapahtunut. Olin menettänyt verta runsaasti ja kun siirryin lopulta huoneeseen niin minulle alettiin tiputtaa lisäverta, että vointini kohentuisi.

Kun aloin voimaan paremmin, niin synnytystä hoitanut kätilö toi minulle ja miehelleni ihanan tarjottimen, jossa oli kahvia, pieni leivos ja ihanan pieni shamppanjapullo ja suomenlippu. Saattoi olla muutakin, mutta en muista tarkkaan. Siinä me, minä ja mieheni juhlimme loppujen lopuksi hyvin päättynyttä synnytystä.
Ja mukavaa asiassa oli se, että mieheni sai olla sairaalassa myös yöt kanssani. Päivisin hän kävi kuitenkin kotona, jossa äitini oli hoitamassa muita lapsiamme.

Tuosta avusta kuuluukin valtavan suuri kiitos äidilleni. Kiitos äiti ♥

Tuon synnytyksen jälkeen saimme uuden ystävän. Synnytystä hoitanut kätilö hoiti minua ja meidän mielialaa kertomalla meille mitä synnytyksessä oli tapahtunut ja se sai meidät ymmärtämään paremmin tilanteen. Kiitos hänelle. Hän kävikin useita kertoja huoneessamme katsomassa, että meillä oli kaikki hyvin ;o)
Edelleenkin pidämme yhteyttä häneen ja olemme hyviä ystäviä ;o)

Tähän päätän nyt tämän tarinan ja jatkan taas kun ehdin. Mukavaa loppukesää kaikille lukijoilleni ;o)

Pieni tyttö portailla

Pieni tyttö portailla. Ihmettelee ihmeellistä maailmaa. Katsoo viattomalla lapsenkatseella, kuinka suuri tämä maailma onkaan.
Paljon haaveita, paljon unelmia, paljon luottamusta.
Siitä alkaa pienen tytön elämä, matka kohti tuntematonta.
Matka jonnekin, joka tuntuu jännittävältä.

Tätä tarinaa jatkan, kun saan lisää aineistoa ;o)
Mitä on tullut tuosta pienestä tytöstä??