
ELÄMÄN PYÖRTEISSÄ ___________________ Tästä blogista löydät kaikenlaista luettavaa. On runoja, ruokaohjeita ja kaikenlaisia pikku juttuja erilaisista elämäntilanteista. Sivun reunasta löydät myös toisen blogini osoitteen, jossa voit käydä lueskelemassa 50-luvun juttuja, muotia, musiikkia yms. Tervetuloa viihtymään blogini pariin.
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Täydellisen rakastunut
Sanotaan, että sateenkaaren päästä voi löytää kultaa.
Mutta, minäpä löysin parempaa.
Löysin sinut, löysin rakkauden.
Tuo rakkaus saa sydämeni sykkimään kiivaasti.
Sydämeni kertoo suuresta rakkaudesta.
Löysin tien luoksesi, kun sinä raotit sydämeni ovea.
Katseellasi sinä minut sinne saatoit.
Rakkaus on ravintoa, joka saa ihmisen nälkäisemmäksi.
Rakkaus on niin suuri, että siihen mahtuu kaksi,
toisiaan rakastavaa ihmistä.
Rakkaus on niin pieni, että se on kevyt kantaa
sydämessään.
Maailma on täynnä kauneutta, kun sydän
on täynnä rakkautta.
torstai 8. maaliskuuta 2012
Nuku rauhassa, isäni
Isäni, 7.10.1942 - 16.1.2012
11.2.2012
Tuolloin saatoin isäni viimeiseen lepoon.
Hautajaiset vietimme kappelissa, Keski-Suomessa.
Tilaisuudessa oli paikalla lähisuku ja joitakin ystäviä.
Pappi puhui kauniisti isästäni.
Tilaisuuden jälkeen siirryimme ulos, uurnapaikalle laskemaan kukat.
Sieltä sitten seurakuntakodille kahvitilaisuuteen.
Kahvitilaisuudessa ihmiset kertoivat isästäni muistoja.
Nyt kun on aikaa kulunut tuosta jo vähän, niin pystyn olemaan jo itkemättä.
Suru on kuitenkin edelleen olemassa ja ikävä on kova.
Välillä on sattunut niinkin, että olen meinannut soittaa isälleni, mutta
sitten havahdun siihen todellissuteen, että enhän voikaan.
Ja, vieläkin, kun joskus luen kirjoittamaani muistotekstiä isälle, niin
kyyneleet tulevat silmääni.
Meni myöskin parisen viikkoa isän kuoleman jälkeen, kun pystyin
edes ottamaan isäni kuvan esille.
Nyt katson isän kuvaa päivittäin, välillä kyynelehtien, mutta kuitenkin
muistellen niitä ihania aikoja, joita vietimme yhdessä.
Rauha isälleni ♥
11.2.2012
Tuolloin saatoin isäni viimeiseen lepoon.
Hautajaiset vietimme kappelissa, Keski-Suomessa.
Tilaisuudessa oli paikalla lähisuku ja joitakin ystäviä.
Pappi puhui kauniisti isästäni.
Tilaisuuden jälkeen siirryimme ulos, uurnapaikalle laskemaan kukat.
Sieltä sitten seurakuntakodille kahvitilaisuuteen.
Kahvitilaisuudessa ihmiset kertoivat isästäni muistoja.
Nyt kun on aikaa kulunut tuosta jo vähän, niin pystyn olemaan jo itkemättä.
Suru on kuitenkin edelleen olemassa ja ikävä on kova.
Välillä on sattunut niinkin, että olen meinannut soittaa isälleni, mutta
sitten havahdun siihen todellissuteen, että enhän voikaan.
Ja, vieläkin, kun joskus luen kirjoittamaani muistotekstiä isälle, niin
kyyneleet tulevat silmääni.
Meni myöskin parisen viikkoa isän kuoleman jälkeen, kun pystyin
edes ottamaan isäni kuvan esille.
Nyt katson isän kuvaa päivittäin, välillä kyynelehtien, mutta kuitenkin
muistellen niitä ihania aikoja, joita vietimme yhdessä.
Rauha isälleni ♥
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)