kävijälaskuri

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Elämän pyörteissä, osa 17

Hei taas ystävät, pitkästä aikaa.

Elämämme tosiaan jatkui musikiin merkeissä.
Mieheni jatkoi soittamista bändissään ja bändillä alkoi olla jo keikkojakin ihan kivasti.
Pojat, jotka olivat aloittaneet rokkikoulussa, kehittyivät ja heillekin jo pikkuhiljaa alkoi keikkaa tulemaan.
Aina, mihin vain menimmekään, niin jollain meidän perheestä oli kitara mukana.
Tyttäremme kehittyi haitarin soitossa ja pääsi hänkin esiintymään pienissä tapahtumissa.

Aikaa kului ja soittimia oli hommattu meidän perheeseen jo ihan mukava määrä.
Sitten tuli aika, jolloin tyttäremme innostus haitarin soittoon vaihtui toisenlaiseen harrastukseen.
Hän aloitti kilpatanssin.
Hän harjoitteli ahkerasti ensin puoli vuotta ja sitten oli tullut aika jolloin järjestettiin katselmus, jonka käytyään tyttäremme sai virallisesti kilpailuluvan.
Alettiin jännittää ensimmäisiä tanssikilpailuja. Oli hommattu ensimmäiset kilpatanssi- vaatteet, jotka tässä vaiheessa eivät saaneet olla vielä koristeltuja. Tosin puku oli kuitenkin erityisesti tähän harrastukseen tehty.
Ja pukujahan piti tietysti olla kaksin kappalein, vakiotanssiin oma ja lattaritanssiin oma. Myös kengät piti olla juuri tietynlaiset.


 Kilpailupäivä
---------------

Nousimme aamulla aikaisin laittamaan tyttären hiuksia nutturalle ja sitten pukupussi ja eväät mukaan ja kohti kilpailupaikkaa.
Kun pääsimme paikalle, niin siellä oli jo täysi tohina päällä.
Esimmäisenä meidän piti mennä ilmoittautumaan ja siitä sitten pukuhuoneeseen ja vaihtamaan pukua päälle.
Me vanhemmat istuimme katsomossa jännäämässä tyttären kisoja ja meistäkin alkoi siinä katsellessa tuntumaan siltä, että tuohan voisi olla myös meidän harrastus.

Tämän harrastuksen parissa sitten alkoikin mennä aikaa ja myös me vanhemmat  aloitimme tanssimisen.

Tyttäremme kehittyi tanssissaan ja palkintojakin alkoi kertymään.
Tuli luokkanousu ja puvut vaihtuivat koristeltuihin.
Alla kuva yhdestä puvusta, jota tyttäremme kokeili. Puku oli kuitenkin minun, mutta mahtui meille molemmille ;o)

Näissä merkeissä sitten aloimme kulkea pitkin suomea kilpailuissa.
Tuli kokemusta ja välillä myös harjoittelu palkittiin.

Paljon siis tapahtui meidän perheessä ja yhteisiä harrastuksia löydettiin koko perheelle.
Musiikki ja tanssi alkoi olla meidän arkipäivää.

Jos te, hyvät lukijani, haluatte kysellä harrastuksista tai muista, niin vastailen mielelläni.
Kommentoikaa siis rohkeasti ;o)

Nyt toivotan kaikille oikein ihanaa kevättä. Palailen tänne taas, kun aika antaa siihen mahdollisuuden.

2 kommenttia:

Sateenkaari kirjoitti...

Teilla onkin perheessa vauhtia,kun aina löytyy joku,joka tanssii,laulaa taikka soittaa.
Kaunis tanssipuku.

Latindance kirjoitti...

Kiitos kommentista, Sateenkaari.
Vauhtia ja musiikkia ei meidän perheestä todellakaan ole puuttunut.
Olenkin usein itsekin miettinyt, että voisin jopa kouluttautua, jollekin alalle, jossa voisin olla tekemisissä musiikin tai tanssin parissa.