Erilainen lapsi

Kun perheessä on lapsi, joka ei ole täysin samaa tyyppiä, kuin omat ikäisensä.

Nuorin poikamme. Viidennen luokan aikana hänellä huomattiin oppimisvaikeuksia joissakin aineissa.
Oikeastaan vaikeudet alkoivat varmaan jo neljännellä. Mutta viidennellä luokalla siihen alettiin kiinnittää enemmän huomiota.
Vaikeudet olivat ainakin äidinkielessä ja englannissa. Tuon vuoden aikana hän sai koulussa jonkinverran erityisopetusta, mutta
pian sekin loppui. Kaupungilla ei ollut enää varaa järjestää vastavaa opetusta.
Poikamme pääsi kuitenkin kaupungin järjestämään yksilöterapiaan, neuropsykologille  ja seuraavana vuonna ryhmään, jossa
opeteltiin kaikenlaisia sosiaalisia taitoja.

Nyt poikamme on käynyt tuossa ryhmässä jo kaksi vuotta ja kehitystä on tapahtunut.
Toisen kuntoutusvuoden aikana pojallamme alettiin epäillä, että hänellä olisi asperger oireyhtymä.
Tästä asiasta on vielä tutkimukset kesken ja odottelemme tuloksia.

Kuinka tämä kaikki huomattiin?

Poikamme eli paljon mielikuvitusmaailmassa.
Hän ei myöskään kovin mielellään osallistunut esim. koulussa
välitunnilla ikäistensä kavereiden kanssa jalkapallo- yms. peleihin.
Hän ei myöskään ollut kovin sosiaalinen.
Kun pojalta joskus kysyi jotain asiaa, niin usein hän vain oli
hiljaa eikä osannut vastata.
Koulussa oli myös oppimisvaikeuksia, kuten jo tuolla aiemmin kerroin.
Joskus poika vain vetäytyi omiin oloihinsa.

Usein olen tullut miettineeksi, että onko pojan syntymällä jotain yhteistä
näihin asioihin.
Poikahan syntyi ennenaikaisesti ja syntymäkin oli hieman dramaattinen.
Poika on kasvanut nollakäyrän alapuolella kaiken aikaa.
Eli pieni on ikäisekseen.
Myös hänen kasvua tullaan tutkimaan.
Kun tämä viimeisin odotukseni alkoi, niin minulla oli kolme kuukautta
pientä vuotoa, ja kun sitten kerran lomalla ollessamme jouduin sairaalaan, niin
oli lähellä ettei minulle tehty kaavintaa.
Onneksi tajusin kuitenkin, siinäkin tilanteessa vaatia, että katsokaa nyt tarkkaan,
että onko siellä elämää.
Ja olihan siellä. Silloin silmäni täyttyi kyynelistä, kun kuulin etten menettänyt vauvaani.

Kun sitten raskauden keskivaiheilla minulla oli noiden vuotojen takia jälkitarkastus, niin sainkin
kuulla, että täällähän on toinen, mutta tyhjä sikiöpussi.
Minulle sanottiin, että olin menettänyt kaksosista toisen.
Kyllä se tietysti tuntui pahalle, mutta olin iloinen siitä, että edes toinen säilyi.

Mutta tosiaan, olen miettinyt, että onko noilla asioilla mahdollisesti jokin yhteys siihen, että
pojallamme on näitä ongelmia.

Jos teillä rakkaat lukijani on vastaavia kokemuksia, niin hyvin mielelläni jakaisin ajatuksia kanssanne.
Minuun saa ottaa yhteyttä vaikka sähköpostilla, jos ei tänne halua kirjoitella.