Siivousvimma

Olen tainnut löytää itsestäni uuden puolen.
Vaikka olenkin elänyt jo hyvän aikaa, niin en ole koskaan
tykännyt siivoamisesta,
Toki olen tehnyt sen pakollisen, ettei pölyt kamalasti
nurkissa pyöri.

Muistan, kun vielä asuin kotona, ja minut ja veljeni käskettiin
siivoamaan.
Koskaan se ei ollut mielekästä, mutta tehtävä oli.
Hyvin usein minun tehtäväni oli mattojen puistelu, muiden
pikkutöiden ohella.

Mutta. Tänään se sitten iski. Siivousvimma.
Koko aamupäivän pesin pyykkiä, sitten oli imuroinnin
vuoro.
Imuroimisen jaoimme kotona olevien kahden lapsen kanssa.
Jokainen teki oman osansa.
Kun asunto on iso, niin on hyvä välillä jakaa tehtäviä.
Ja lapsetkin oppivat, kun heille antaa pieniä askareita.

Sitten olikin kello jo senverran, että ruokaakin pitäisi saada.
Lähdimme käymään kaupassa ja sieltä tultuamme pian jo
hellalla porisi ruokakattilat.

Heti ruoan jälkeen en halunnut levätä, vaan jatkoin siivoamista.
Vuorossa oli keittiö.
Ensin tietysti astiat koneeseen ja loput käsintiskillä.
Sitten pesin vielä lieden ja tiskipöydän ja tietysti näiden
ympärillä olevat seinät.
Ja kyllä nyt keittiö kiiltää. Ihanaa.

Tytär vielä alkoi leipomaan, joten taitaa olla herkkujakin vielä
luvassa tälle päivälle

Nyt olen tyytyväinen. Kello oli 16.00, kun koko asunto oli puunattu.
Nyt annan itselleni luvan huilata loppupäivän.