Pienen tytön tarina

Hei kaikki blogini lukijat.

Olette varmaan ihmetelleet, että miksi pienen tytön tarina ei ole jatkunut.
Pienen tytön tarina jättäytyy nyt toistaiseksi tauolle,
koska muistojen kaiveleminen nostatti mieleen ikäviä muistoja.

Käykää kuitenkin lueskelemassa muita juttujani, joita tänne sillointällöin raapustan ;o)
Kiitän kaikkia niitä, jotka ovat jaksaneet olla tarinoideni mukana.

Elämän tarkoitus

Mikä on elämän tarkoitus?

En tiedä mikä minut laittoi ajattelemaan tätä asiaa, mutta mietinpä nyt ääneen tätäkin.
Me synnymme tähän maailmaan pieninä ja mistään tietämättöminä.
Vanhempamme hoitavat ja hellivät ja kasvattavat meidät parhaansa mukaan.
Kasvamme, opimme asioita. Tunnemme iloa ja surua.
Kotimme on meille turvallinen paikka olla. Toisille enemmän ja toisille vähemmän.
Joskus tulee jopa tilanteita, että haluamme pois kotoa.
Mutta kodin pitäisi olla paikka, jonne voi aina tulla turvaan, kun siltä tuntuu.

Haluamme oppia uusia asioita.
Kunnes tulemme siihen ikään, että alamme itse perustamaan perhettä.
Saamme lapsia. Vanhemmistamme tulee isovanhempia.
Lapsemme kasvavat ja muuttavat pois kotoa.
Alamme odottamaan jo lapsenlapsia.

Kuinka nopeasti aika meneekään. Joskus sitä miettii, että ehdinkö nähdä
vielä joskus lapsenlapsenikin.
Me olemme täällä vain "lainassa" , elämme vain tietyn pituisen elämän.

Tämän elämän pitäisi olla mielekästä, eikä siitä saisi hukata yhtään hetkeä.
Siksi aina sanonkin, että eläkää täysillä, sillä me olemme täällä vain kerran.

Pitäkää suhteenne kunnossa, perheeseen, sukulaisiin ja ystäviin.
Nauttikaa elämästä.

Sukellus rakkauteen

Se tunne, joka asettui sydämeeni ainiaaksi.
Se on rakkaus.
Se kipinä, jonka sinä sytytit sydämeeni,
Se on rakkaus.
Se ikävän tunne, kun olet poissa luotani,
Se on rakkaus.
Se tunne, kun tutustuimme toisiimme.
Tunne joka muutti elämäni.
Se on rakkaus.

Rakkaus on kuin aurinko,
Sen kimallus on ikuisuuden hehkun heijastus.
Tahdon sinulle ojentaa hetken unelmaani.
Tahdon sukeltaa syvälle.

Sukellan, syvälle rakkauteen ♥

Adressi

Hei kaikki ystävät!

Tässä olisi vähän erilaisempi blogi tällä kertaa.
Laitan tänne adressin, johon kaikki halukkaat saavat osallistua laittamalla nimensä siihen.
Jos koet, että Suomen kansallislaulun kuuluisi olla tuo adressissa mainittu, niin tule ihmeessä nimelläsi mukaan tukemaan asiaa.

http://www.adressit.com/finlandia-hymni_suomen_kansallislauluksi

Suomen puolesta!

Muistoja ja rakkautta äidille

Tämän kirjoituksen haluan omistaa rakkaalle äidilleni.

Äiti rakas. Sinä minut synnytit, sinä minut kasvatit.
Sain sinulta elämän ihanan ja rakkauden lämmön.
Sain sinulta tuen ja turvan.
Sain sinulta ohjeet elämän.

Kanssasi kuljin, ääntäsi kuuntelin, ne vuodet monet,
jotka minua ohjasit ja opastit.
Sylisi lämpö ja rakkaus sydämen,
täytti myös oman sydämeni suurella rakkaudella.

Kiitän sinua, Äiti.

Rakkautesi asuu sydämessäni.

Rakastuneet

Jo vuodesta -79.

Olimme tuolloin vielä todella nuoria, vain 15-vuotiaita, kun se iski, Rakkaus ♥
Sellainen tunne, joka valtasi koko sydämen ja koko kehon.
Monet varmaan ajattelivat, että  tuo on vain teinien ihastusta.

Mutta,ensi syksynä tuosta ihastuksesta tulee kuluneeksi jo 32 vuotta.
Olimme siis syvästi rakastuneet toisiimme.

Tuosta ajasta olemme olleet naimisissa 25 vuotta, joten kesällä vietämme siis jo hopeahääpäivää.
Kuulostaa pitkältä ajalta ja varmasti niin onkin.
Olemme vielä nuoria ja meillä on paljon kauniita ja ihania suunnitelmia.

Tuo tunne, rakkaus, se on tunteista suurin.
Tunne, kun olet erossa rakkaastasi, ja kaipaat, se on rakkaus.
Tunne, joka valtaa sinut lämmöllä, se on rakkaus.
Tunne, kun hän on lähelläsi, etkä halua siitä poistua, se on rakkaus.
Tunne, kun hän suutelee sinua, se on rakkaus.

Tuota rakkautta suhteessamme on riittänyt ja riittää edelleen.
Tuosta rakkaudesta on syntynyt viisi ihanaa lasta.
Uskallamme myös näyttää rakkautemme ja sanomme
toisillemme usein, rakastan sinua ♥

Kun löytää sen oikean ja tuntee rakkauden sydämenpohjassa asti,
siitä haluaa pitää kiinni ja sitä rakkautta täytyy hoitaa ja helliä.

Rakastakaa toisianne ♥♥

Elämän pyörteissä, osa 17

Hei taas ystävät, pitkästä aikaa.

Elämämme tosiaan jatkui musikiin merkeissä.
Mieheni jatkoi soittamista bändissään ja bändillä alkoi olla jo keikkojakin ihan kivasti.
Pojat, jotka olivat aloittaneet rokkikoulussa, kehittyivät ja heillekin jo pikkuhiljaa alkoi keikkaa tulemaan.
Aina, mihin vain menimmekään, niin jollain meidän perheestä oli kitara mukana.
Tyttäremme kehittyi haitarin soitossa ja pääsi hänkin esiintymään pienissä tapahtumissa.

Aikaa kului ja soittimia oli hommattu meidän perheeseen jo ihan mukava määrä.
Sitten tuli aika, jolloin tyttäremme innostus haitarin soittoon vaihtui toisenlaiseen harrastukseen.
Hän aloitti kilpatanssin.
Hän harjoitteli ahkerasti ensin puoli vuotta ja sitten oli tullut aika jolloin järjestettiin katselmus, jonka käytyään tyttäremme sai virallisesti kilpailuluvan.
Alettiin jännittää ensimmäisiä tanssikilpailuja. Oli hommattu ensimmäiset kilpatanssi- vaatteet, jotka tässä vaiheessa eivät saaneet olla vielä koristeltuja. Tosin puku oli kuitenkin erityisesti tähän harrastukseen tehty.
Ja pukujahan piti tietysti olla kaksin kappalein, vakiotanssiin oma ja lattaritanssiin oma. Myös kengät piti olla juuri tietynlaiset.

 Kilpailupäivä
---------------

Nousimme aamulla aikaisin laittamaan tyttären hiuksia nutturalle ja sitten pukupussi ja eväät mukaan ja kohti kilpailupaikkaa.
Kun pääsimme paikalle, niin siellä oli jo täysi tohina päällä.
Esimmäisenä meidän piti mennä ilmoittautumaan ja siitä sitten pukuhuoneeseen ja vaihtamaan pukua päälle.
Me vanhemmat istuimme katsomossa jännäämässä tyttären kisoja ja meistäkin alkoi siinä katsellessa tuntumaan siltä, että tuohan voisi olla myös meidän harrastus.

Tämän harrastuksen parissa sitten alkoikin mennä aikaa ja myös me vanhemmat  aloitimme tanssimisen.

Tyttäremme kehittyi tanssissaan ja palkintojakin alkoi kertymään.
Tuli luokkanousu ja puvut vaihtuivat koristeltuihin.
Alla kuva yhdestä puvusta, jota tyttäremme kokeili. Puku oli kuitenkin minun, mutta mahtui meille molemmille ;o)

Näissä merkeissä sitten aloimme kulkea pitkin suomea kilpailuissa.
Tuli kokemusta ja välillä myös harjoittelu palkittiin.

Paljon siis tapahtui meidän perheessä ja yhteisiä harrastuksia löydettiin koko perheelle.
Musiikki ja tanssi alkoi olla meidän arkipäivää.

Jos te, hyvät lukijani, haluatte kysellä harrastuksista tai muista, niin vastailen mielelläni.
Kommentoikaa siis rohkeasti ;o)

Nyt toivotan kaikille oikein ihanaa kevättä. Palailen tänne taas, kun aika antaa siihen mahdollisuuden.