kävijälaskuri

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Äiti ja tytär

Tässä kerron äidin ja tyttären suhteesta.

Oli vuosi 1994. Marraskuun 18 päivän aamu. Minulle oli sovittu synnytyksen käynnistys ja olin sen takia nukkunut huonosti edellisen yön, kun tilanne jännitti.
Siinä loikoilin sängyllä, kun mieheni pikkuhiljaa heräili vieressäni.
Mieheni nousi ylös laittamaan aamupalaa, mutta minä en saanut paljoa syötyä, vähän jotain kuitenkin oli pakko, että saan energiaa tulevaa koitosta varten.

Aamiaisen jälkeen puimme päälle ja lähdimme ajelemaan kohti sairaalaa, jonne oli lähes tunnin matka.
Sairaalassa minut otettiin vastaan kannustavin mielin, ja se antoi minulle vähän lisää voimia.
Meillä oli jo ennestään kolme poikaa ja jotenkin ajattelin nyttenkin, että poika tämäkin varmaan on. 


Minut ja mieheni ohjattiin synnytyssaliin, jossa oli laitettu valmiiksi vauvaa varten tarvikkeita ja peittoja yms.
Kun näin ne tavarat, niin siinä vaiheessa mielessäni kävi, että voisiko olla, että saamme tytön ;o)
Tämän päättelin siitä, että siellä oli valmiina vaaleanpunaisia lakanoita ja vaatteita.
En kuitenkaan uskaltanut antaa lupaa itselleni ajatella, että saisin tyttären.


Niinpä sitten synnytykseni käynnistettiin.
Mieheni oli mukana koko synnytyksen ajan, eikä hän jännittänyt yhtään. Se jännitys oli kaikki varmaankin minulla silloin.
Mieheni vain touhusi valokuva- ja videokameran kanssa ja tutki laatikoita ja välineitä.
Hän hassutteli minulle, ja minua alkoi hymyilyttää hänen touhunsa.
Kun sitten tuli hetki, että lapsi syntyy, niin miehenikin rauhottui ja tuki minua.
Ja voi sitä iloa ja riemua, kun vauva syntyi. Sieltä syntyi sittenkin pieni ja ihana tyttö.
Tytön mitat olivat oikein hienot, vaikka syntyikin muutaman viikon etuaikaan. Pituus oli 48 cm ja paino 3310 g.


Olin kuullut etukäteen, että kun synnytys käynnistetään, niin se olisi kivuliaampaa ja sen takia varmaan jännitinkin niin kovasti.
Mutta voin sanoa, että ei se ollut sen pahempaa, kuin ilman käynnistystäkään.
Kipulääkkeitä en ottanut ja synnytys sujui oikein hyvin.

Kun mieheni lähti luotamme sairaalasta kotiin, muiden lastemme luo, niin minä jäin onnellisena pienen tyttäremme kanssa huilaamaan.
Seuraavana päivänä mieheni tuli meitä katsomaan ja hän oli käynyt ostamassa tyttärellemme tuon ihanan punaisen mekon, joka hänellä on tuossa kuvassa päällä.
Osaa sitä miehetkin valita vaatteita lapsilleen ;o)

Mutta, olimme nyt saaneet tyttären, ja jatkossa kerron, millainen suhde minulla ja tyttärelläni on.

2 kommenttia:

Verna kirjoitti...

Suloinen kuva! Kiitos tämän syntymän jakamisesta. Elämä on ihmeellinen lahja...

(((HALAUS)))

Latindance kirjoitti...

Kiitos Verna.
Kaikki viisi synnytystäni ovat olleet erilaisia, ja jokainen lapsi erittäin rakas. Mutta kun perheessä on viidestä lapsesta yksi tytär, niin siitä suhteesta haluan kirjoitella tänne ;o)

Halaus sinullekin ;o)