kävijälaskuri

tiistai 20. marraskuuta 2012

Aihetta kiitokseen

 Haluan kirjoittaa tänne ja kertoa, kuinka pienestä asiasta saa
olla kiitollinen.

Kiitos äidille
Viime keväänä ja alkukesästä oli asioita, jolloin en tiennyt
miten päin olisin.
Ja pakko myöntää, että yksin en olisi tuosta selvinnyt.

Vaikka äitini asuu kaukana Suomesta, hän oli minulle henkisenä tukena
tuolloin.
Juttelin hänen kanssaan asioista ja sain tukea ja paljon hyviä neuvoja.

Kiitos äiti.   

Nyt kaikki on hyvin ja en voi kuin kiittää avusta.
Usein tulen miettineeksi, että mikä minut sai pois raiteiltani
tuolloin.
Ja aina saan saman vastauksen, kun sitä mietin.
Elämäni mullistui isäni kuoltua.
Se muutti monella tapaa suhtaumistani asioihin.

Joku voi ajatella, että miten tuollainen voi vaikuttaa.
Mutta kyllä se todella voi.

Nyt olen kiitollinen pienestäkin asiasta.
Minulla on ihanat viisi lasta ja aivan ihana aviomies.
Ensimmäinen lapsenlapsikin tulossa.
Olen terve.
Minulla on ihania sukulaisia, jotka välittävät.
Minulla on koti jossa asua.
Elämä kulkee tasaisen rauhallisesti.
Minulla ei ole mitään valittamista mistään.
Elämää täynnä, kuin ruusunkukka.
Minulla on ihana elämä.

Tämä aika vuodesta saa minut vieläkin enemmän tuntemaan
suurta kiitollisuutta, suurta rakkautta läheisiäni kohtaan.
Onhan tulossa joulu!
Ensin toki juhlistamme Suomen itsenäisyyttä ja siihenkin juhlaan
meidän perheessä on jo perinteeksi kehittynyt tapa.
Onhan meillä syytä olla kiitollisia myös Suomen veteraaneille, jotka
aikoinaan taistelivat Suomen puolesta.
Myös minun isoisäni oli sodassa, Suomea puolustamassa.
Enää en voi häntä kiittää, kuin ajatuksissani.
Jouluna perheemme kokoontuu yhteen, viettämään tuota ihanaa
juhlaa. Jos vain kaikki pääsevät paikalle, niin meitä on silloin paikalla
10 henkilöä.
Juhlimme yhdessä, nautimme hyvästä ruoasta. Pidämme hauskaa.

Mitä enempää voisi toivoa, kuin saada olla suurella porukalla yhdessä.

Joulunrauhaa

Haluankin muistuttaa kaikille, että ei kannata valittaa pienistä asioista.
Ei kannata murehtia turhista.
Usein on niin, että asioilla on tapana järjestyä.
Iloitaan siitä meillä on.

Minä elän! Minä rakastan! Minä nautin elämästä!

3 kommenttia:

Sateenkaari kirjoitti...

Joulu onkin varmaan Suomessa se kaikkein odotetuin juhla, johon valmistaudutaan huolella.

Sateenkaari kirjoitti...

Niin kaunis kirjoitus, etta tippa silmassa sita luin.
Vcaikka lapset kasvavat aikuisiksi, niin se aidin tarve ei havia. Ja samoin on aidin puolelta. Auttaa haluaa ja olla osa lapsensa elamaa, vaikka lapsella se omakin elama jo on.

Latindance kirjoitti...

<3 Äidille on aina lapset tärkeitä, oli ne sitten pieniä tai isoja. Minulla on ihana äiti. Minulla on ihanat lapset. Rakastan heitä kaikkia.

Ja joulua tosiaankin odotellan, että saamme vietää ihania hetkiä yhdessä.