kävijälaskuri

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Elämän pyörteissä


Yritän kirjoitella tänne tuntemuksiani ja elämääni. Katsotaan mitä saan aikaan
Oikeastaan voisin aloittaa siitä kun menin naimisiin. Ohho, siitäkin tulee jo tänä kesänä 23 vuotta. Olen seurustellut yhden ja ainoan kanssa jo 15 vuotiaasta asti ja nyt siis olen hänen kanssaan naimisissa Häämme ollivat kauniit, mutta ei niin kalliit. Itse teimme suurimman osan leivonnaisista ja muista järjestelyistä, mutta kaikesta huolimatta häät olivat onnistuneet oikein mukavasti. Sitten häiden jälkeen alkoi arki. Minä mietin tulevaisuutta ja mieheni oli silloin töissä rakennuksella. Meni vuosi häistä ja aloin opiskelemaan ja mieheni lähti kouluttautumaan omaan ammattiinsa. Olin saanut opiskelun hyvään alkuun, kun huomasin olevani raskaana. Raskauden alkuvaiheessa olin niin huonovointinen, ettei opiskelustani tullut yhtään mitään. Minun oli pakko lopettaa siis opiskelu. Hyvä kun jaksoin silloin pystyssä olla. Iloitsimme mieheni kanssa tulevasta lapsesta, kaikesta pahoinvoinnista huolimatta. Raskauteni eteni hyvin ja aloimme valmistella kotia tulevaa lastamme varten. Silloin tosin asuimme vielä pienessä opiskelija-asunnossa. Olin paljon yksin raskauteni aikana, koska mieheni joutui olemaan hyvin paljon kursseilla, toisella paikkakunnalla, mutta oli aivan ihanaa, miten sukulaiseni olivat silloin tukenani. Kiitänkin tässä heitä kaikkia oikein sydämellisesti ;D Aika kului ja synnytykseni hetki lähestyi.
No, tästä voin jatkaa seuraavalla kerralla lisää, nyt pitää mennä jatkamaan kotitöitä. Hyvää päivän jatkoa kaikille mukaville ihmisille.
Tarina jatkuu.

Synnytykseeni oli aikaa vielä noin kolme viikkoa. Olin yksin kotona, kun mieheni oli tuolloin koulutuksessa muualla ja poissa kotoa. Eräänä iltana noin kymmenen aikaan, minulla alkoi olla hieman epämukava olo. En oikein tiennyt mistä on kyse. Kävin vessassa ja huomasin veristä vuotoa. Silloin ajattelin, että nyt olisi varmaan syytä lähteä sairaalaan. Tietysti olin paniikissa ja säikähdin, kun vielä yksin olin. Menin soittamaan naapurin ovikelloa ja pyysin anteeksi, että häiritsen siihen aikaan illasta, mutta onneksi he eivät vielä olleet nukkumassa vaan olivat hyvin avuliaita. Naapurin mies soitti minulle taksin, että pääsen sairaalaan. Suuret kiitokset heille. Sairaalaan päästyäni, menin suoraan synnytysosastolle. Oli tietysti hieman sekava olo, kun en alkuun oikein tiennyt mistä on kysymys. Olihan laskettuun aikaan vielä kolme viikkoa. Minua tuli osastolla vastaan hyvin ymmärtäväinen hoitaja. Hän otti minut sisään ja kyseli esitiedot ja teki tarvittavat tutkimukset. Sitten kuulin hänen sanovan, että synnytyksesi on alkanut. Minut vietiin synnytyssaliin.
Olin siellä yksin, paitsi tietysti hoitajat ja kätilö. Pyysin saada soittaa äidilleni, että hän alkaisi tavoittaa miestäni. Kiitos muuten äidilleni avusta. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun mieheni soitti minulle synnytyssaliin. Hänkin oli tietysti huolissaan ja pahoillaan siitä, ettei voinut olla tukenani. Synnytyksen edistyessä olin puhelinyhteydessä mieheeni. Hän antoi minulle tukea ja neuvoja puhelimen välityksellä. Kokemus sekin Synnytykseeni kului 10 tuntia ja lopulta sain pojan. Pieni poikani vain käytettiin vatsani päällä, koska hänet piti viedä hyvin pian vastasyntyneiden teho-osastolle. Hänellä oli hieman hengitysvaikeuksia.
Mutta tällaista tarinaa tänään ja tästä jatkan taas ensi kerralla.

3 kommenttia:

Sateenkaari kirjoitti...

Huomasin,etta olet aloittanut tata mielenkiintoista elamasi tarinaa kirjoittamaan myös tanne bloggariin.Tervetuloa joukkoon.

Sinikka kirjoitti...

Kiitos kiitos ;) Sentään joku on huomannut kirjoitukseni täälläkin, hyvä juttu. Ja lisää juttua tulee, kunhan ehdin kirjoitella. Nyt pidän ensin kuitenkin vähän lomaa ;)
Hyvät kesän jatkot sinulle, sateenkaari ;)

Sateenkaari kirjoitti...

Kiitos,ja teille koko perheelle iloista ja nautinnollista lomaa.