kävijälaskuri

torstai 5. elokuuta 2010

Pieni tyttö portailla, osa 2



Pienen tytön tarina alkoi siitä, kun hänen äitinsä synnytti 12 tuntia kuullakseen lapsensa ensi parkaisun.
Kaikki ne kuukaudet, jotka äiti häntä niin hartaasti odotti ja valmisteli paikkaa hänelle, palkittiin lopulta suloisella pienellä tytöllä.
Silloin, kun tämä pieni tyttö syntyi, ei sairaalassa ollut vierihoitoja, ainoastaan syömään lapsi tuotiin ja henkilökunta hoiti kaiken muun. Kotiinlähtöaamuna sairaalassa näytettiin vauvan kylvetys ja siinä kaikki opastus.
Äiti oli kutonut lapselle kauniin nutun ja pienen myssyn, jotka puettiin lapsen päälle, kun hänet sairaalasta kotiin tuotiin.



Tytön äiti oli tehnyt kauniin sängyn äitiyspakkauslaatikosta. Se oli päällystetty kauniilla kankaalla. Kyllä siinä kelpasi pienen tytön nukkua.

Tytön vanhemmat asuivat tuolloin puutalon yläkerrassa, taisi olla omakotitalo. Asuntona heillä oli huone ja keittiö.
Pienen tytön isovanhemmat asuivat talon alakerrassa.

Nyt pieni tyttö jää miettimään tarinalle jatkoa ja hän palaa kertomaan siitä teille heti, kun saa lisää uusia tietoja ;o) Tarina on tosi ja siitä on teille vielä paljon kerrottavaa. Saattaapa jopa otsikko muuttua matkan varrella.

Mutta, tästä siis alkoi pienen tytön matka kohti tuntematonta ja jännittävää maailmaa ;o)

2 kommenttia:

Sateenkaari kirjoitti...

Hyvin pienesta ja avuttomasta se elama pitaa aloittaa.
Ajat ja tavat ovat kovasti muuttuneet,mutta synnytystapahtuma on edelleen se kaunis,ja lammin kokemus.

Sinikka kirjoitti...

Totta. Kaikki ne viisi kertaa, kun minäkin olen synnyttänyt, ovat jokainen olleet omanlaisensa ja tuloksena hyvin rakastettava pieni käärö ♥ Kertaakaan en ole mitään kivunlievitystäkään käyttänyt vaan kaikki on täysin luomuna saatettu maailmaan ;o) Mutta toisaalta, synnytykseni ovat olleet niin nopeita, etteipä siinä olisi ehtinytkään mitään kivunlievityksiä laittamaan ;o) Ja kaikki viisi lastani ovat minulle erittäin rakkaita ♥♥